Täällä ollaan taas!
Paljon on tapahtunut parin vuoden sisässä ja nyt olisi aika jälleen kertoa hieman paranemistarinaa - tällä kertaa uudella twistillä.
Sairastin tosiaan burn outin tuossa muutama vuosi sitten (katso edellisiä postauksia). Diagnoosina oli lisämunuaisuupumus ja kilpirauhasen lievä vajaatoiminta.
Ja nyt, here we go again.
Burn outin sanotaan uusiutuvan herkimmin kahden-kolmen vuoden sisällä. Luulin jo niin käyneen, kunnes kaiken takana lopulta paljastuikin olevan homealtistus ja sen tuoma homeherkkyys. Nyt elän täysin uutta elämänvaihetta ja tarinaa. Haluan jakaa toipumistarinani täällä, sillä jos siitä yksikin ihminen jotain apua, on se sen arvoista. Kirjoittelen voinnistani, oireista, ajatuksista ja kaikesta siltä väliltä mitä sisäilmaongelmien kanssa painiskelevan elämässä tapahtuu. :)
Mukana matkallani kulkee ihana tukiverkostoni sekä etenkin blogin puolella ystäväni ja osaava hyvinvointiasiantuntija Kreetta-Anniina, joka jelppii minua hoidon kanssa. Looking forward to this!
Kaiken kokemani jälkeen nyt tuntuu hyvältä fokusoida energia toipumiseeni ja itseni tukemiseen parantuakseni miellytävästi ja lempeästi, parhaalla mahdollisella tavalla. Kerron lisää myöhemmin. Kuullaan pian!
Vihreät helmet
maanantai 16. toukokuuta 2016
Tunnisteet:
Homealtistuminen
,
Homeherkkyys
,
New life 2016
maanantai 23. kesäkuuta 2014
Uuden äärellä
Heippa pitkästä aikaa!
Hiljaiseloa on tullut vietettyä blogin puolella, mutta muualla elämässä on tapahtunut val-ta-vas-ti kuluneen vuoden aikana.
Mielessäni on useasti käynyt tulla kirjoittelemaan kuulumisia, mutta jokin on tökkinyt. Ei vaan kertakaikkiaan nappaa - älkää kysykö miksi. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Ehkä tämän blogin aika on nyt ohi. Blogi oli aikanaan minulle tärkeä ja auttoi eteenpäin. Tuntui hyvältä jakaa omia kokemuksia lisämunuaisuupumuksesta toipuessa ja paleon maailmaan sukeltaessa sekä kaikissa muissa ekologisuutta ja elämää käsittelevissä jutuissa.
Sen verran voin viimeaikojen kuulumisia kertoilla, että alan nyt reilu kahden vuoden jälkeen olla kunnolla toipunut lisämunuaisuupumuksesta. Toipuminen vei aikaa, koska kehoani hoidettiin luonnollista tietä ruokavaliolla, lisäravinteilla ja elämäntapamuutoksilla. Siitä suurensuuri kiitos ihanalle lääkärilleni! Tärkeänä osana paranemisprosessia oli mielenhallinnan opettelu, erityisesti suon lämpimän kiitoksen NLP:lle ja Uskalla Innostua:lle.
Terveyteni taannoinen romahtaminen ja siitä seurannut lisämunuaisuupumuksen diagnoosi pyöräytti melkoisen ison muutoksen pyörän pyörimään elämässäni. Astuin polulle, josta ei ole paluuta. Kokonaisvaltainen hyvinvointi, biohakkerointi, optimaalinen hyvinvointi - you name it - on nykyään intohimoni ja tärkeä osa elämääni, kuin perusta kaikelle. Arvostan hyvinvointia ja kehoani enemmän kuin koskaan. Aikanaan huonompina hetkinä en kertakaikkiaan voinut käsittää miksi voin niin huonosti ja miksi juuri minulle tapahtui niin. Nyt osaan yhdistää kaikki nuo pisteet ja ymmärrän selvästi syy-yhteydet. Olen todella kiitollinen kaikesta kokemastani. Ne ovat kasvattaneet minua enemmän kuin mikään muu. Koen, että ilman noita kokemuksia en olisi sama tyyppi kuin nyt olen.
Mikä parasta, matka sen kun jatkuu! Joka päivä tulee eteen uusia oppiläksyjä. Opin jatkuvasti lisää kehostani, itsestäni, maailmasta. Oppiminen ei lopu koskaan, ennemmin koko maailma tuntuu suurelta leikkikentältä täynnä mahdollisuuksia ja uusia juttuja. :)
Lähitulevaisuudessa askeleeni vievät sykkivään Helsinkiin, lähemmäs inspiroivia, mahtavia ihmisiä ja tapahtumia. Niiden keskellä tunnen oloni kotoisaksi. Odotan suurella innolla ja avoimuudella kaikkia tulevaisuudessa odottavia juttuja!
No, tästä tekstistä tuli hiukan hajanainen ajatusten virta.. Rivien välistä voinee kuitenkin lukea, että blogin aika on nyt ohi. Voisin ehkä sanoa että kasvoin siitä ulos. Mielessä on käynyt uuden blogin perustaminen, mutta vielä hetki ei tunnu oikealta. Uskon että hetki ja uusi blogin nimi tulee kun on tullakseen.
Jatkossa minua voi seurata seuraavissa kanavissa:
http://tmaria.kuvat.fi/ - valokuvia
http://mariatuominen.fi/ - yritykseni nettisivut
@marianthus - Instagramissa
Kiitos ja kaikkea hyvää!
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Pari ajatusta tiistaipäivälle
Hyvinvointi, kokonaisvaltainen sellainen, on minulle todella tärkeä asia - varmaan se onkin tullut esille blogin kautta. Hyvä olo on kuin kaiken muun elämän perusta. Ja kun perusta on kunnossa ja vakaa, sen päälle on helpompi alkaa rakentaa ja pinota muita asioita.
Haluan voida optimaalisen hyvin: löytää ne tavat, keinot ja kikat joilla juuri minä ja minun kehoni voi niin hyvin kuin mahdollista. Siksi janoan koko ajan lisää tietoa liittyen mm. mieleen, lisäravinteisiin, liikkumiseen ja yleisesti hyvään oloon. Suuri osa tietokoneellaoloajastani taitaakin mennä erilaisten englanninkielisten artikkelien sekä blogipostausten lukemiseen ja podcastien kuunteluun.
Instagramissa seurailen muiden muassa tyyppejä, jotka postaavat kuvia ihanista paleoruoista ja -herkuista, raakakakuista, smoothieista ja jakavat iloa, kiitollisuutta sekä onnellisuutta kuvien kautta. Mitä muut, sitä itse perässä. Reseptien, omien oivallusten ja hyvän olon levittäminen tuntuu hyvältä ja siksikin olen sitä tehnyt. Olen itse inspiroitunut muiden vastaavista julkaisuista ja mietin että olisi huikeaa jos joku samoin saisi ideoita omista kuvista tai kirjoituksistani. Tähän hyvinvointimaailman ihanuuden, positiivisuuden ja "kukkaketomaisuuden" virtaan on ollut enemmän kuin mukava sukeltaa ja olla osa sitä.
Kuitenkin hiljattain tapahtui jotain, mikä antoi minulle aivan uudenlaista näkökulmaa. Kyseessä oli Instagramissa eräs tuttavani kuva "kattauksesta", jossa oli muutama pullo alkoholia sekä kertakäyttölautasella pikku läjä jäävuorisalaattia ja fetaa. Hähstägeinä oli mm. paleo ja cleaneating, joita itsekin olen käyttänyt kuvissani Instagramissa (esim. ylläolevassa kuvassa). Fetajuustohan ei ole sen enempää paleota kuin alkoholi cleaneatingia..
Se kuva hätkähdytti. Aluksi se tuntui kovin ivailevalta juuri minua ja julkaisemiani kuvia kohtaan, mutta hetken päästä ymmärsin että kyse taitaa ennemmin olla yleisesä ironiasta kaikkia vastaavia ruoka- ym. elämäntapakuvia vastaan. Kuitenkin asia jäi pyörimään mieleeni koko päiväksi. En ole aiemmin tainnut ajatella, miltä tämä elämäntapa näyttää muiden silmissä. Onko se suorastaan pakkomielle, josta ei voi ikinä yhtään tinkiä? Onko se vaan pinnallista hehkutusta ja hössötystä? Ruusuilla tanssimista ja yliposiitivista ylistyssanojen vyöryntää?
Päädyin ajatukseen, että sillä ei ole kerrassaan mitään pienintäkään merkitystä mitä muuta minusta ajattelevat, jos itse tunnen sisimmässäni tekeväni oikein ja voin hyvin. Olen oppinut olemaan välittämättä. Kuitenkin hetken makustelun jälkeen oli jollain tapaa jopa kiehtovaa ajatella pitkästä aikaa "tavallisen tallaajan" näkökulmasta nykyistä elämääni. Se varmaan tuntuu aika normista poikkeavalta. Muutamia vuosia sitten en varmaan edes tunnistaisi itseäni tänään.
Mutta toisaalta, mikä sitten on normaalia? Minulle paleo-, hyvinvointi-, wellness,- you-name-it-maailma näyttäytyy normaalina. Tunnen kuuluvani tähän yhteisöön ja viettäessäni samalla aaltopituudella olevien ihmisten kanssa olo on kuin olisin kotonani villasukat jalassa ja lämmin teemuki kädessä. Ehkä tämäkin vaikuttaa siihen että haluan jakaa palan tätä mahtavuutta muille, vaikka nyt sitten Instagramin kautta.
Nykyään tuntuu pikemminkin oudolta kun välillä havahdun että kaikki eivät kiinnitä huomiota siihen mitä syövät tai vaikka ole kuulleet uusimmasta villityksestä, kuten resistentistä tärkkelyksestä. Ja se on toki ihan okei. Jokaisella on oma määrityksenä normaalille. Se varmasti vaihtelee ajan kuluessa ja itsen muuttuessa.
Lopputulemana jäin miettimään, että välillä voisi kyllä oikeasti pitää edes pari päivää taukoa sosiaalisesta mediasta, smoothiekuvien postaamisesta ja tieteellisten artikkelien lukemisesta. Nauttia tästä hetkestä ja tehdä jotain muuta mistä tykkää. Tässä ja nyt. Maailma (ja some) kulkee kokoajan eteenpäin, mutta minun ei välttämättä tarvitse olla joka päivä perillä viimeisimmästä jutuista hyvinvoinnin saralla.
Näiden ajatusten siivittämänä aurinkoista päivää!
Kuvituksena muutama kuva Instagram -tililtäni
Haluan voida optimaalisen hyvin: löytää ne tavat, keinot ja kikat joilla juuri minä ja minun kehoni voi niin hyvin kuin mahdollista. Siksi janoan koko ajan lisää tietoa liittyen mm. mieleen, lisäravinteisiin, liikkumiseen ja yleisesti hyvään oloon. Suuri osa tietokoneellaoloajastani taitaakin mennä erilaisten englanninkielisten artikkelien sekä blogipostausten lukemiseen ja podcastien kuunteluun.
Yksi mielenkiintoisimmista kirjoista mitä olen lukenut - sekä parasta raakasuklaata jota tiedän! |
Instagramissa seurailen muiden muassa tyyppejä, jotka postaavat kuvia ihanista paleoruoista ja -herkuista, raakakakuista, smoothieista ja jakavat iloa, kiitollisuutta sekä onnellisuutta kuvien kautta. Mitä muut, sitä itse perässä. Reseptien, omien oivallusten ja hyvän olon levittäminen tuntuu hyvältä ja siksikin olen sitä tehnyt. Olen itse inspiroitunut muiden vastaavista julkaisuista ja mietin että olisi huikeaa jos joku samoin saisi ideoita omista kuvista tai kirjoituksistani. Tähän hyvinvointimaailman ihanuuden, positiivisuuden ja "kukkaketomaisuuden" virtaan on ollut enemmän kuin mukava sukeltaa ja olla osa sitä.
Olin ihanassa Woimatilassa lounaalla viime kuussa, oli niin herkullista että halusin jakaa kuvan Instagramissa |
Kuitenkin hiljattain tapahtui jotain, mikä antoi minulle aivan uudenlaista näkökulmaa. Kyseessä oli Instagramissa eräs tuttavani kuva "kattauksesta", jossa oli muutama pullo alkoholia sekä kertakäyttölautasella pikku läjä jäävuorisalaattia ja fetaa. Hähstägeinä oli mm. paleo ja cleaneating, joita itsekin olen käyttänyt kuvissani Instagramissa (esim. ylläolevassa kuvassa). Fetajuustohan ei ole sen enempää paleota kuin alkoholi cleaneatingia..
Se kuva hätkähdytti. Aluksi se tuntui kovin ivailevalta juuri minua ja julkaisemiani kuvia kohtaan, mutta hetken päästä ymmärsin että kyse taitaa ennemmin olla yleisesä ironiasta kaikkia vastaavia ruoka- ym. elämäntapakuvia vastaan. Kuitenkin asia jäi pyörimään mieleeni koko päiväksi. En ole aiemmin tainnut ajatella, miltä tämä elämäntapa näyttää muiden silmissä. Onko se suorastaan pakkomielle, josta ei voi ikinä yhtään tinkiä? Onko se vaan pinnallista hehkutusta ja hössötystä? Ruusuilla tanssimista ja yliposiitivista ylistyssanojen vyöryntää?
Päädyin ajatukseen, että sillä ei ole kerrassaan mitään pienintäkään merkitystä mitä muuta minusta ajattelevat, jos itse tunnen sisimmässäni tekeväni oikein ja voin hyvin. Olen oppinut olemaan välittämättä. Kuitenkin hetken makustelun jälkeen oli jollain tapaa jopa kiehtovaa ajatella pitkästä aikaa "tavallisen tallaajan" näkökulmasta nykyistä elämääni. Se varmaan tuntuu aika normista poikkeavalta. Muutamia vuosia sitten en varmaan edes tunnistaisi itseäni tänään.
Mutta toisaalta, mikä sitten on normaalia? Minulle paleo-, hyvinvointi-, wellness,- you-name-it-maailma näyttäytyy normaalina. Tunnen kuuluvani tähän yhteisöön ja viettäessäni samalla aaltopituudella olevien ihmisten kanssa olo on kuin olisin kotonani villasukat jalassa ja lämmin teemuki kädessä. Ehkä tämäkin vaikuttaa siihen että haluan jakaa palan tätä mahtavuutta muille, vaikka nyt sitten Instagramin kautta.
Nykyään tuntuu pikemminkin oudolta kun välillä havahdun että kaikki eivät kiinnitä huomiota siihen mitä syövät tai vaikka ole kuulleet uusimmasta villityksestä, kuten resistentistä tärkkelyksestä. Ja se on toki ihan okei. Jokaisella on oma määrityksenä normaalille. Se varmasti vaihtelee ajan kuluessa ja itsen muuttuessa.
Lopputulemana jäin miettimään, että välillä voisi kyllä oikeasti pitää edes pari päivää taukoa sosiaalisesta mediasta, smoothiekuvien postaamisesta ja tieteellisten artikkelien lukemisesta. Nauttia tästä hetkestä ja tehdä jotain muuta mistä tykkää. Tässä ja nyt. Maailma (ja some) kulkee kokoajan eteenpäin, mutta minun ei välttämättä tarvitse olla joka päivä perillä viimeisimmästä jutuista hyvinvoinnin saralla.
Näiden ajatusten siivittämänä aurinkoista päivää!
Tunnisteet:
kokonaisvaltainen hyvinvointi
,
oma elämä
,
paleo
,
pohdintoja
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Arvolähtöinen elämä ja tarjous!
Oletko kuullut TÄYSII -seminaarista? Minulla on ilo kertoa mahtavasta tarjouksesta liittyen tämän vuoden seminaariin!
Kuitenkin ensiksi jaan sinulle linkin Jaakko Halmetojan viime vuoden puheeseen kyseisessä seminaarissa, jossa hän kertoo syyn siihen, miksi monilla on haastavaa viedä ideoita konkretian tasolle. KLIK
Elääksemme arvolähtöistä elämää, meidän kannattaa linkittää ideat ja ajatukset enemmän tunteisiimme, jotta oikeasti saamme asiat tehdyksi. Videolla Jaakko kertoo myös, miten voimme välttää hirveän määrän kipua.
Katso siis videolta Jaakko Halmetojan vinkit arvolähtöiseen elämään ja opi poimimaan olennainen automaattisesti! KLIK :)
Ja mahtava tarjous:Ostaessasi seminaarilipun vuoden 2014 TÄYSII -seminaariin 31.3.2014 mennessä, saat kampanjakoodilla VIHREÄT HELMET lisäksi Tekijäakatemia -verkkokurssin veloituksetta (arvo 195 euroa)! Lipun voit hankkia siis tästä samasta linkistä!
Lisätietoja Tekijäakatemia -verkkokurssista:
http://tekijaakatemia.fi/verkk
Tämä tarjous tuli nyt hiukan myöhään, mutta ripeästi toimiessa ehtii vielä! Tarjous on voimassa vielä tänään klo 20 asti - lämmin suositus meikäläiseltä! :)
tiistai 25. maaliskuuta 2014
Pitkästä aikaa minimalismista
Luopumisesta
Kirjoittelin noin vuosi sitten minimalismista ja huoneeni remontoimisesta. Tarkoitukseni oli huoneen remontin yhteydessä kerätä tavarat yhteen huoneeseen - kuten teinkin - ja luopua niistä, joita en tarvinnut kuukauden aikana. Luopuminen oli kuitenkin paljon haastavampaa kuin olin luullut ja niinpä sen jälkeen ei blogissakaan ole ollut asiasta tekstiä. Loogisesti ajattelin: "jos en tarvitse jotain tavaraa 30 päivään, voin laittaa sen eteenpäin." Käytännössä: "Ai niin, tää oli tää tavara jota olenkin etsinyt! Tämän sain lahjaksi.. Ja tämä, en tästä ainakaan halua luopua."
Kuulostaako tutulta?
Asia tuntui turhauttavalta. Halusin kovasti kaikesta "ylimääräisestä" tavarasta eroon, mutten kuitenkaan pystynyt.
Kunnes nyt. Koen päässeeni nyt vuoden aikana eteenpäin elämässäni todella, todella paljon. Ja nyt yhtäkkiä niin sanotusti vanhoista kahleista irtautuminen tuntuu luontevalta, oikealta ja hyvältä! Nyt kun tunnen olevani eri tyyppi kuin ennen ja seison tukevasti omilla jaloillani katse eteenpäin, koen että en enää tarvitse siteitä "vanhaan minään" ja entiseen elämääni.
Ennen tavaroiden läpikäynti tuntui raskaalta ja ahdistavalta, kun tiesi millainen loputon suo oli tiedossa. Usko pois, lapsuuden kodistani löytyy paljon tavaraa, sillä emme ole muuttaneet talosta kertaakaan koko ikäni aikana. Mutta nyt jokin on muuttunut. Vietin kotikotona yliopiston väliviikolla koko viikon puuhastellen sitä sun tätä ja aloitin myös minimalismiprojektin uudelleen. Tartuin innoissani toimeen ja suorastaan ilolla viskelin ja lajittelin tavaroita eri kasoihin: lahjoitettavaksi, kirppiksille ja kierrätykseen. Ja olo on niin hyvä kun tietää olevansa taas askeleen lähempänä tavoitetta minimalistisesta elämästä ja hartioilla tuntuva taakka on hitusen kevyempi.
Luopuminen on siis pikemminkin tuntunut helpolta - ja helpottavalta. Joidenkin esineiden kohdalla olen miettinyt pidempään, mutta oma sisin on lopulta kertonut oikean valinnan. Se kyllä tietää, jos osaa aidosti kuunnella sisäistä ääntä eikä mielen jupinaa. Olenkin kysynyt itseltäni "Miltä minusta sisimmässäni tuntuu jos luovun tästä tavarasta? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos annan tämän tavaran pois?". Kaikista rakkaimmat ja tunnerikkaimmat esineet ja asiat olen nyt säästänyt. Ehkä tulee vielä aika että luovun niistäkin, mutta en ennenkuin siltä tuntuu.
Nyt olen innoissani kun saan roudattua tähän mennessä läpikäytyjä tavaroita kirppikselle. Jes! Mahdollisille tuloillekin on jo selkeä suunnitelma: säästäminen erästä hankintaa varten. :)
P.s Inspiraatiota turhan vähentämiseen löytää esimerkiksi Joona Luostarisen sivuilta, osoiteesta http://minimalismi.fi/ !
Kirjoittelin noin vuosi sitten minimalismista ja huoneeni remontoimisesta. Tarkoitukseni oli huoneen remontin yhteydessä kerätä tavarat yhteen huoneeseen - kuten teinkin - ja luopua niistä, joita en tarvinnut kuukauden aikana. Luopuminen oli kuitenkin paljon haastavampaa kuin olin luullut ja niinpä sen jälkeen ei blogissakaan ole ollut asiasta tekstiä. Loogisesti ajattelin: "jos en tarvitse jotain tavaraa 30 päivään, voin laittaa sen eteenpäin." Käytännössä: "Ai niin, tää oli tää tavara jota olenkin etsinyt! Tämän sain lahjaksi.. Ja tämä, en tästä ainakaan halua luopua."
Kuulostaako tutulta?
Asia tuntui turhauttavalta. Halusin kovasti kaikesta "ylimääräisestä" tavarasta eroon, mutten kuitenkaan pystynyt.
Kunnes nyt. Koen päässeeni nyt vuoden aikana eteenpäin elämässäni todella, todella paljon. Ja nyt yhtäkkiä niin sanotusti vanhoista kahleista irtautuminen tuntuu luontevalta, oikealta ja hyvältä! Nyt kun tunnen olevani eri tyyppi kuin ennen ja seison tukevasti omilla jaloillani katse eteenpäin, koen että en enää tarvitse siteitä "vanhaan minään" ja entiseen elämääni.
Ennen tavaroiden läpikäynti tuntui raskaalta ja ahdistavalta, kun tiesi millainen loputon suo oli tiedossa. Usko pois, lapsuuden kodistani löytyy paljon tavaraa, sillä emme ole muuttaneet talosta kertaakaan koko ikäni aikana. Mutta nyt jokin on muuttunut. Vietin kotikotona yliopiston väliviikolla koko viikon puuhastellen sitä sun tätä ja aloitin myös minimalismiprojektin uudelleen. Tartuin innoissani toimeen ja suorastaan ilolla viskelin ja lajittelin tavaroita eri kasoihin: lahjoitettavaksi, kirppiksille ja kierrätykseen. Ja olo on niin hyvä kun tietää olevansa taas askeleen lähempänä tavoitetta minimalistisesta elämästä ja hartioilla tuntuva taakka on hitusen kevyempi.
Luopuminen on siis pikemminkin tuntunut helpolta - ja helpottavalta. Joidenkin esineiden kohdalla olen miettinyt pidempään, mutta oma sisin on lopulta kertonut oikean valinnan. Se kyllä tietää, jos osaa aidosti kuunnella sisäistä ääntä eikä mielen jupinaa. Olenkin kysynyt itseltäni "Miltä minusta sisimmässäni tuntuu jos luovun tästä tavarasta? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos annan tämän tavaran pois?". Kaikista rakkaimmat ja tunnerikkaimmat esineet ja asiat olen nyt säästänyt. Ehkä tulee vielä aika että luovun niistäkin, mutta en ennenkuin siltä tuntuu.
Nyt olen innoissani kun saan roudattua tähän mennessä läpikäytyjä tavaroita kirppikselle. Jes! Mahdollisille tuloillekin on jo selkeä suunnitelma: säästäminen erästä hankintaa varten. :)
P.s Inspiraatiota turhan vähentämiseen löytää esimerkiksi Joona Luostarisen sivuilta, osoiteesta http://minimalismi.fi/ !
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Maanantaiaamun mansikka-kuusenkerkkäsmoothie
Maanantaiaamun kunniaksi tuli vedettyä hatusta onnistunut smoothiekokeilu. Ja ei, aina smoothieyritelmät ei todellakaan onnistu. :D Tämä oli sitä luokkaa että mielelläni jaan blogissakin, sen verran hyvältä omiin makunystyröihin maistui. :)
Täyteläinen mansikka-kuusenkerkkäsmoothie
- pieni banaani
- puolikas avokado
- kourallinen tai kaksi luomumansikoita pakasteena
- kourallinen kuusenkerkkiä pakasteena
- mitallinen (suklaa)riisiproteiinia
- ripaus laatusuolaa
- pari desiä vettä
- superfoodeja maun mukaan (itse heitin sekaan mm. macaa, nokkosensiemeniä, lakritsinjuurta ja panax ginsengiä)
Blendaa, koristele kuusenkerkillä + gojeilla ja nauti suosikkimukista auringonpaisteen kera - hyvä fiilis taattu. :)
Aurinkoista alkanutta viikkoa!
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Seesammaito
Näin paleolla ollessa kalsiumin saanti voi joskus mietityttää kun maitotuotteita ei löydy omalta ruokalautaselta. Olenkin innostunut hiljattain pitkästä aikaa seesaminsiemenistä, joista löytyy hurjasti kalsiumia helposti imeytyvässä muodossa. Tämän hetken innostus on seesammaito, josta kroppa saa blendaamisen avulla ravinteet vieläkin helpommin sulatettua ja imeytettyä. Ohjeen löysin alunperin inspiroivasta Uusia Tuulia -blogista.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan seesaminsiememiä liotetaan yön yli vedessä ja aamulla ne huuhdellaan ja blendataan veden + makeutuksen kanssa. Helppoa kuin mikä! Maito tuo mukavaa täyteläisyyttä ja ravintopitoisuutta mm. smoothieihin. Voi sitä toki juoda sellaisenaankin. :)
Seesammaito (resepti Uusia Tuulia -blogista)
2 dl seesaminsiemeniä
8 dl vettä
1-2 rkl hunajaa
1/2 tl aitoa vaniljaa
1. Liota seesaminsiemeniä yön yli, tai vähintään kuusi tuntia.
2. Huuhtele liotetut siement ja laita ne tehosekoittimeen veden kanssa. Anna tehosekoittimen hurista pieni tovi, niin että siemenet ovat rikkoutuneet pieniksi. Valuta juoma siivilän tai harsokankaan lävitse kulhoon. Purista siemenmassa mahdollisimman kuivaksi.
3. Kaada maito takaisin tehosekoittimeen ja lisää hunaja sekä vanilja. Sekoita tasaiseksi.
4. Kaada maito lasipulloon ja säilytä jääkaapissa. Juoma säilyy hyvänä 3-5 päivää.
2. Huuhtele liotetut siement ja laita ne tehosekoittimeen veden kanssa. Anna tehosekoittimen hurista pieni tovi, niin että siemenet ovat rikkoutuneet pieniksi. Valuta juoma siivilän tai harsokankaan lävitse kulhoon. Purista siemenmassa mahdollisimman kuivaksi.
3. Kaada maito takaisin tehosekoittimeen ja lisää hunaja sekä vanilja. Sekoita tasaiseksi.
4. Kaada maito lasipulloon ja säilytä jääkaapissa. Juoma säilyy hyvänä 3-5 päivää.
Itse en kovinkaan usein jaksa siivilöidä massaa, pieni sakkaisuus ei ainakaan minua haittaa. :)
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Maadoitusmatto
Olen jo pidmmän aikaa ollut kiinnostunut maadoittumisesta. Ensimmäisen kerran kuulin siitä joskus vuosi sitten ja pidin asiaa ihan hölynpölynä - nyt olen vakuuttunut ja koukussa!
Toki olen jo kauan tiennyt, että kenkien potkaisu pois jaloista ja paljasvarpain kävely nurmikolla, hiekassa tai metsässä on jostain syystä aivan ihanaa. Tai nurmikolla makoilu hyvää kirjaa lukien.. Nyt ymmärrän ainakin osittain miksi – maadoittumisen vuoksi.
Tiedän että asia saattaa kuulostaa oudolta hippimäiseltä hypetykseltä, koska sellainen käsitys itsellänikin oli. Mielessä oli kovasti epäluuloja, mitä tieteellistä perää asiassa muka voi olla? Mutta kun uutena vuotena pääsin kokeilemaan erään ystäväni maadoituslakanaa, olin lopulta vakuuttunut. Uuden vuoden illan juhlimisen jälkeen maadoituslakanalla makoilu tuntui tavattoman hyvältä ja palauttavalta, se rauhoitti kaikesta hälinästä ja toi voimakkaan ”jalat maassa” -fiiliksen, keskittymisen tähän hetkeen. Uskon, että oma kokemus on tärkeintä eikä myyntipuheet tai vastaavat. Eikä kannata olla omien ennakkoluulojen vanki, vaan hypätä välillä pois omista rajoista ja pysyä avoimena kaikille uusille jutuille. ;) Päätä vasta kokeilun jälkeen mitä mieltä asiasta olet!
Koska talvella ei juurikaan viitsi kulkea paljasjaloin - ellei kovin extreme halua olla – niin maadoitusmatto/lakana on alkanut kuulostaa varteen otettavalta vaihtoehdolta. Ainoa mikä on hidastanut hankkimista, on ollut hinta. Opiskelijan budjetille matot ja lakanat ovat suorastaan sijoitus. Toisaalta ne kyllä kestävät pitkään käytössä ja panostus omaan hyvinvointiin ei tietystikään ole huono juttu.
Niinpä kun Ilon ja valon messuilla huomasin myytävän maadoitustuotteita, aloin taas pohtia maadoituslakanan hankkimista. Ja sain lopulta niin hyvän tarjouksen etten voinut enää jättää väliin. Sain bloginäkyydestä alennusta ostoksistani – mutta korostan että en suosittelisi tai kertoisi mistään, mihin en aidosti itse usko ja kokenut hyväksi. Olen itsekin todella kriittinen ja selvitän asioita aina perinpohjin ennen päätöksien tai hankintojen tekemistä.
No, jokatapauksessa, olen nyt maadoitusmaton onnellinen omistaja! Hankin siis pienen maadoituslakanan, tai pikemminkin peiton. Matto on ollut joka päivä käytössä hankinnan jälkeen: kun olen tietokoneella, käytän mattoa paljaiden jalkojen alla tai läppärin ja käsien alla. Yöllä sen saa mukavasti myös sängyn jalkopäähän ja varpaat pysyy lämpimänä. Ja olenpa istunut sen päällä muuten vaan, esimerkiksi opiskellen tai koruja tehden.
Koulupäivän tai muuten kiireisen päivän jälkeen huomaan oikein kaipaavani hiljaista hetkeä matolla. Myös meditoinnissa se on mainio. :)
Oman mattoni hankin siis Tiedon Portaat -nimisestä yrityksestä. Voin suositella lämpimästi, omistaja Erja on todella mukava ja hänellä on sydän paikallaan! Maadoitustuotteita voi tilata Tiedon Portaiden verkkokaupasta postikuluitta. Minulta lämmin suositus. :)
Allekirjoittanut ja Tiedon Portaiden Erja. :) |
Tunnisteet:
kokonaisvaltainen hyvinvointi
,
löydöt
,
maadoittuminen
,
ostoksia
lauantai 15. maaliskuuta 2014
Hyvinvointia luonnosta huomenna 16.3.2014 Porissa!
Heipsan,
pikainen vinkkaus huomisesta tapahtumasta nimeltä Elinvoimaa luonnosta! Tapahtuma järjestetään Porissa Anniksella 16.3. klo 12.00 - 19.00. Luvassa on mm. luentoja ja näytteilleasettajia - ja mikä parasta, koko juttu on täysin ilmainen! Lisäksi löytyy kahvila, jossa meikäläinen on blendailemassa smoothieita Heikki Ruususen kanssa. :) Kannattaa varata kahvilaan ja näytteilleasettajia varten käteistä mukaan.
Lämpimästi tervetuloa!
P.S Facebook -sivu löytyy tästä klikkaamalla
torstai 13. maaliskuuta 2014
Äänimaljahieronnassa
Pääsin viime viikolla elämäni ensimmäistä kertaa äänimaljarentoutukseen Tampereen Life Centrellä. Rentoutuksen veti Pertti Ratilainen, jolla on useampi vuosi kokemusta äänimaljoista. Hän on itse kokeillut useita eri hoitomuotoja aina energiahoidosta lähtien, mutta äänimaljat lopulta kolahtivat.
Äänimaljarenoutuksen on kehittänyt saksalainen Peter Hess ja itseasiassa Saksassa lääkärit suosittelevat äänimaljarentoutusta stressin hoitoon. Rentoutus perustuu kulhojen eri värähtelytaajuuksille ja äänille - ne ovat kuin kohdussa koettuja ääniä ja värähtelyjä. Lisää äänimaljahieronnasta voi lukea Pertin nettisivuilta.
Ennen varsinaista rentoutusta sain myös kokeilla miltä rentoutus tuntuu keholla. Pertti laittoi kulhon kämmenelleni ja löi sitä kevyesti (ks kuva). Oli todella jännä tuntea miten värähtely kulki koko kehossa. Sama toistettiin toiselle kädellä. Jo tämän ihan pienen hetken jälkeen huomasi rahoittuneensa ja tunsi olevansa enemmän jalat maassa, vaikka en aiemmin edes tuntenut itseäni erityisen stressaantuneeksi. Jäin mielenkiinnolla odottamaan itse tuntia.
Rentoutus tehtiin siis ryhmässä, eikä kulhoja tässä tuotu keholle. Makasimme joogamatoilla yksi tyyny pään ja toinen polvitaipeiden alla. Rentoutus alkoi isoista kongeista, matalammista äänistä ja loppui korkeampiin ääniin, pieniin kulhoihin.
Pyrin olemaan ennakkoluuloton ja päästämään irti kaikista ajatuksista, mutta huomasin sen olevan hankalaa. Mielessä pyöri päivän aiemmat tapahtumat, ihanien tyyppien tapaaminen ja uudet ideat. Kun lopulta jotenkin pääsin yli ajatuksista ja tietoisesta mielentilasta, putosin rentoutuneeseen tilaan - ihan kuin meditaatiossa tai unen ja valveen rajamailla. Ihanaa!
45 minuuttia kului yllättävän nopeasti ja lopulta kuului korkeammat äänet merkkinä että kohta lopetetaan. Olo oli hyvä ja mukavan rento, kuin nollautunut. Sanoisin että varsin tehokas tapa rentoutua ja ottaa aikaa ihan itselle!
Ilon ja valon markkinoilla näin Pertin uudestaan ja pääsin kokeilemaan äänimaljarentoutusta niin, että maljat tuodaan keholle. Hoito kesti puolet mitä normaalisti, eli 20 minuuttia. Tuli kyllä niin hyvään saumaan ettei tosikaan! Päivä oli täynnä hälinää ja huomasin käyväni myös ylikierroksilla. 20 minuutin jälkeen oli täysin erilainen olo, aivan rauhallinen, rento, läsnä tässä hetkessä omaa kehoa kuunnellen. Ei siis tarvinne sanoa että tykkäsin kovasti! :)
Molempia äänimaljakokemuksia ei pysty täysin sanoin kuvailemaan, joten kannattaa ehdottomasti käydä itse kokeilemassa avoimin mielin. Pertti tekee yksilöäänimaljahierontaa, hänen sivuiltaan voi katsoa lisätietoja. Lisäksi Life Centrellä järjestetään jatkossa ryhmärentoutuksia joka perjantai, kurkkaa Life Centren fb -sivuilta lisää tietoa.
Jokainen toki muodostaa äänimaljoista oman mielipiteensä, mutta ainakin minä tykkäsin. :)
Tunnisteet:
kokeilussa
,
rentoutuminen
,
äänimaljahieronta
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)