Villejä yrttejä

Harhaillessani kirjastossa ruokakirjahyllyllä käteeni sattui Sami Tallbergin kirja Villiyrttikeittokirja. Pikainen selailu ja kaappasin kirjan oitis mukaani, tätä on tutkittava lisää!

Lueskelin kirjan läpi ja innostuin valtavasti - ihan kuin uusi maailma olisi auennut! Siis en ollut ikinä ajatellut, että jo ennestään tuntemianikin kasveja voisi syödä ja käyttää ruoanlaitossa. Huisia - mutta tarkemmin ajateltuna myös aika itsestään selvää. Suomen luonto on täynnä syötäväksi kelpaavia ilmaisia kasveja. Tuoretta, luomua lähiruokaa - mikä sen parempaa ympäristönkin kannalta. :)

Kirjassa esitellään 51 eri kasvia, aina tutuista rikkaruohoista kuten jauhosavikasta hiukan spesiaalimpiin erikoisuuksiin, kuten merikaaliin. Jokaisen kasvin kohdalla on ensin selostettu niiden käyttötarkoituksia ja tuntomerkkejä, sekä sen jälkeen on aina ruokaohje, jossa kyseistä kasvia on käytetty. Reseptejä löyty moneen makuun; miten olisi pääruoaksi esimerkiksi Kamomillasauniolla maustettu kanapata ja jälkiruoaksi Mesiangervojäätelöä ja mehiläisten keräämää siitepölyä?

Reseptejä lukiessa pisti silmään, että kovinkaan moni ei suoranaisesti sopinut paleoon, mutta soveltamalla sitä on ennekin selvitty. :)

Erityisesti innostuin suolaheinästä. Olen tiennyt, että sitä voi syödä, mutten ole ajatellut ruoanlaittoon asti. Nyt suunnittelenkin innolla puolukkareissun yhteydessä etsiväni kasveja syötäväksi. Ja jos oikein paljon löytää, voisihan niitä säilöä talven varalle kuivattavaksikin.. Hmm.

Pieni maistiainen kirjasta. :)

Toisaalta on harmi, että heräsin asiaan näin myöhään. Alkukesä kun olisi parasta aikaa kerätä ja kuivatella yrttejä, juuri kun ne ovat parhaimmillaan. Mutta vieläkin tiettyjä kasveja löytyy, kirjan mukaan jopa marraskuulle asti! Siispä metsään ja harjoittamaan todellista kivikautista keräilijäelämäntapaa, heh. :D

Lisää asiasta löytyi mm. Uuden Mustan sivuilta, ja mm. Sillä Sipuli -nimisestä blogista. Onpa Tallberg näköjään ollut myöst MasterChef Suomessakin vierailijana. :)


Ja aivan sattumalta pari päivää sitten siivoillessani varaston kirjahyllyä löysin Toivo Rautavaaran kirjan Mihin kasvimme kelpaavat?. Tallberg on käyttänyt mm. tätä kirjaa lähteenään omaan kirjaansa. En lainkaan tiennyt taloudestamme löytyvän tämmöistä. Todella kiva yhteensattuma, että löysin tämän opuksen juuri nyt! :)

Vaikka kirjan kieli on hauskan "vanhanaikaista", on siinä myös uskomaton määrä tietoa kasveista! Kirjassa on käyty läpi todella monta kasvia, ja kerrottu jokaisen kohdalla mihin se sopii; ruoanlaittoon, mausteeksi, rohdoksi, teehen, värjäykseen, rehuksi tai puutöihin. Lisäksi on ohjeita säilöntään, sekä ohjeita mihin vuodenaikaan mitäkin kannattaa kerätä. Sivuja löytyy 230.

Ohessa esimerkiksi ote Pietarytistä:

Viimeistään tämän jälkeen innostuksellani ei ole rajoja. Nyt on ihan pakko lähteä lähimetsään käyskentelemään ja etsimään kasveja! Vaikka uskallan sanoa osaavani kasveja aika hyvin, kirjan aion silti ottaa mukaani, sillä kasvin tunnistuksessa täytyy olla ehdottoman varma. Mahdollisuuskin myrkytyksestä saa varovaiseksi. Tai sitten voisin aloittaa niistä satavarmoista rikkaruohoista, joita omassakin kukkapenkissä kasvaa. :D

Muita villiyrteistä tai -kasveista innostuneita? :)