Jatkoa tarinaan

Enpä ole aikoihin huomannut päivittää missä mennään lisämunuaisongelman kanssa. Paraneminen on tapahtunut pikkuhiljaa, joten sitä havahtuu vaan välillä kuinka hyvässä kunnossa nyt onkaan. Siitä olenkin hurjan kiitollinen.

Vielä keväällä taisin viimeksi kirjoitella. Silloin oli vielä oireet päällä aika voimakkaastikin. Mutta nyt kun vertaan oloani puoli vuotta aikaisempaan, voin todeta että edistystä on tapahtunut todella paljon! Olo on jatkuvasti virkeä, mieliala hyvä ja jaksan hyvin kaikkea arjen askareita ja muuta. Ns. väsymyskohtauksia ei ole vähään aikaan ollut.

Hiukan yli vuosi sitten kävin ensimmäisen kerran lääkärini vastaanotolla toivoen kipeästi jotain ratkaisua ja selkoa tilanteeseeni. Silloin asiat tuntui olevan umpisolmussa ja ne mietityttivät jatkuvasti. Mikä minua vaivaa? Onneksi lääkärini osoittautui loistavaksi ja ongelmavyyhti alkoi heti ensimmäisellä käynnillä aueta. Labratestien jälkeen sain diagnoosiksi lievän lisämunuaisuupumuksen ja lievän kilpirauhasen vajaatoiminnan sekä niiden johdosta hidastuneen aineenvaihdunnan. Aloitin lääkärini ohjeiden mukaisen hoidon, johon kuului mn. lisäravinteita. Tärkeimpänä olen kokenut iHerbin Ortho Adapt -valmisteen, jota syön yhä. Mentiin siis ilman lääkitystä, sillä ideana oli tukea kehoa jotta se voi itse korjata itsensä. Kilpparin vajaatoiminta ei nimittäin ollut niin paha, että lääkärini mukaan se olisi välttämättä lääkitystä tarvinnut. Hyvä niin.

Tiesin, että paraneminen ei tapahdu hetkessä kun olen oireillut jo melkoisen kauan, joku pari vuotta. Silti tuli vähän yllätyksenä että tässä on mennyt näin kauan. Toisaalta paraneminen tapahtui ihan huomaamatta, ja välillä havahtui katsomaan taaksepäin ja huomaamaan että edistystä onkin tullut.

Nyt vuoden jälkeen muistelen lähtötilannetta. Hymyilen. Pitkälle on tultu ja paljon on opittu. Olen kiitollinen kaikesta kokemastani, vaikka välillä tuntui etten tajua miksi minun pitää tämä kaikki käydä läpi. Nyt ymmärrän ja osaan olla siitä kiitollinen. Tunnen kehoni ja sen lähettämät viestit nyt hyvin ja osaan tulkita niitä. En silti sano, että olisin mitenkään täydellinen, vaan sitä löytää joka päivä uutta opittavaa. Mutta jos vertaan vuoden takaiseen, niin ero suhtautumiseni kroppaani ja sen kuuntelemiseen on jo huima. Kehoni ei ole mitenkään erillinen mielestäni ja minuudesta, vaan tärkeä osa kokonaisuutta.

On mahtavaa kun olo on nyt erinoimaisen hyvä ja pirteä! (Tosin tähän väliin mainitsen, että aivan kaikki ongelmat ei vielä ole poissa, vaan vielä on pientä fiksausta tiedossa - siitä lisää toisessa postauksessa) Nyt todellakin tajuan, että se ei kertakaikkiaan ole normaalia että on vatsavaivoja, uupunut ja väsynyt olo ja kaikenlaista krenkkaa kropassa. Siksipä kannustankin kaikkia jatkamaan sinnikkäästi etsintöjä jos vastausta omiin oireisiin ei vielä ole löytynyt! Ihan varmasti kaikkeen on syy ja vastaus, vaikka tuntuisi kuinka epämääräisiltä oireilta. Pitää vain jaksaa kääntää jokainen kivi ja olla itse vastuussa, kyseenalaistaa sekä olla aktiivinen. Tsemppiä kaikille samojen asioiden kanssa painiville!