keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pääsykokeisiin lukiessa

Meikäläisellä on tällä hetkellä aika ristiriitaisia ajatuksia.

Olen nyt lukemassa biologian pääsykokeisiin, sillä ainakin luulen haluavani opiskelevani biologiaa eniten. Lukemassa siis ollaan toukokuun lopulla oleviin pääsykokeisiin, joskin hitusen jäljestä lukusuunnitelma. Samalla on tullut huomattua että oma jaksaminen ja tiedon vastaanottokyky ovat rajallisia. Itseä kuunnelleen siis mennään. :)

Anyways, viimeisimpänä olen opiskellut geeneihin liittyviä juttuja. Tarkemmin geenitekniikkaa. Kirjassa puhuttiin mm. että mitä tavoitteita ja hyötyjä geenien tutkimisesta on. Esimerkiksi lääketiede hyötyy tietenkin kun selvitetään tautien taustoja, voidaan kehitellä parempia lääkkeitä kun tauti tunnetaan paremmin. Kappaleessa puhuttiin myös perinnöllisistä sairauksista, kuten lapsuusiän diabeteksesta ja sydän- ja verisuonisairauksista. Lisäksi oli juttua mm. alzhaimerin taudista. Puhuttiin pääasiassa geeneistä ja sivulauseessa mainittiin ympäristön vaikutukset geenien ilmentymiseen.

Tautien taustoja voidan selvittää esimerkiksi tekemällä kokeita hiirillä; siirtämällä tai poistamalla niistä tauteihin liittyviä geenejä ja katsomalla mitä tapahtuu. Sairauksien hoitokeinoja on tietysti erilaiset lääkkeet ja rokotteet, sekä tulevaisuudessa varmaan geeniterapia.

Ymmärrän tämän kaiken vallan hyvin, mutta se on ristiriidassa tämänhetkisten ajatusteni kanssa. Vuoden aikana ajatusmaailmani on muuttunut, nykyään mietin lähes kaikkea evoluution ja paleon kanssa. Uskon yhä enemmän, että erityisesti ympäristöllä on todella suuri rooli geenien ja sairauksien ilmentymisellä. Ja erityisesti ruokavaliolla.

Hitsi, en oikein osaa pukea sanoiksi ajatuksiani. :D Mutta siis, tuntuu väärältä alkaa tekemään (eläin)kokeita ja muita vain siksi, että selvitetään sairauksien syitä, kun uusimpien tutkimuksien valossa merkittävä tekijä on juuri ympäristön (ruokavalion) vaikutuksella. On ristiriitaista opiskella sellaisia asioita, joita itse pitää vääränä.

Toisaalta mietin, että ehkä tulevaisuudessa voisin biologina tutkia juuri ympäristön ja ruokavalion vaikutusta sairauksissa ja geeneissä - tosin eläinkokeet ei eettisistä syistä ehkä ihan nappaa.. No, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nyt yritän vaan hyväksyä että pitää opiskella sellaisiakin asioita jotka tuntuvat itsestä väärältä. Ei siellä pääsykokeessa kuitenkaan omaa mielipidettä kysytä. :)

tiistai 19. helmikuuta 2013

Inkiväärinen bataatti-porkkanasosekeitto


Ruokalinjalla jatketaan.. Eilen sain jostakin idean tehdä ruoaksi kasvissosekeittoa ja niinpä pikaisen googlettelun jälkeen pistin toimeksi. Aika montakin hyvältä kuulostavaa ohjetta löytyi ja tein niistä oman versioni saatavilla olevien aineiden mukaan. Surautin keiton Gizmolla ja sopasta tuli aivan samettisen sileää! Lopuksi paistoin pekonia pinnalle.

Tosin koin pekonin yhteydessä melkoisen pettymyksen, kun luin pakkauselostetta. Sieltä löytyi parin muun lisäaineen lisäksi savuaromi. Arvostan, että selosteessa lukee mikä aromi on kyseessä, mutta kyllä jää nyt ainakin nämä pekonit vastaisuudessa kauppaan. Huokaus. Pekoni kun on niin hyvää, miksei sitä voisi tehdä ilman turhia lisäaineita ja aromeja..?



Sitten ohjeen tapaista tuohon keittoon. En tarkkoja määriä laittanut ylös, mentiin ihan mututuntumalla. :)

Inkiväärinen bataatti-porkkanasosekeitto
  • bataattia
  • pari porkkanaa
  • sipuli
  • pari valkosipulin kynttä
  • inkivääriä (käytin itse kuivattua)
  • pakuriteetä keitinvedeksi
  • tabascoa
  • cayennepippuria
  • laatusuolaa
Kuori ja pilko bataatti, porkkanat ja sipulit. Kuullota sipuleita ja inkivääriä kattilassa, lisää myös juurekset pariksi minuutiksi kuullottumaan. Lisää pakuriteetä niin, että ainekset peittyvät ja keitä kunnes pehmenevät (joku 30-40 min.). Annoin keitoksen jäähtyä jonkun aikaa ennenkuin iskin sen belnderiin ja blendasin sileäksi. Lisää tarvittaessa vettä saadaksesi haluamasi koostumuksen.

Kaada takaisin kattilaan, lisää mausteet ja kiehauta. Keitto on parasta kuumana rapean pekonin kanssa. :) Myös loraus kookoskermaa toimisi varmasti hyvin, minulla ei sitä vaan sattunut olemaan.

Takassa kypsennettyä ruokaa


Olen alkanut toden teolla kiinnostua ruuan kypsentämisestä takassa. Kuitenkin takkaa tulee näin talvella lämitettyä useampana päivänä viikossa, joten miksi ei hyödyntää jälkilämpöä ruuan tekemisessä? Makukin ainakin tuntuisi olevan parempi takassa tehden - tai siten kyseessä on placebo.. Onhan tulella hiilillä kypsentäminen muutenkin aika luolameininkiä. ;)

Bongasin mainiosta Kauhaa ja rakkautta -blogista herkulliselta kuulostavan ohjeen ylikypsälle possulle. Kävimme Porin Kauppahallista ostamassa kimpaleen possun lihaa nahan kanssa (en nyt lainkaan muista mitä osaa se oli, jotain edullisempaa kuitenkin). Eikun marinadit ja mausteet pintaan ja takan jälkilämpöön. :) Parin tunnin jälkeen laitettiin myös juureksia ja sipulia folionyyteissä valmistumaan.

Korvasin ohjeessa olleen oluen pakuriteellä ja muutenkin piti marinadia hiukan muutella saatavilla olleiden ainesten mukaan. Mutta näin jälkikäteen fiksumpaa olisi ollut laittaa 1) enemmän nestettä ja 2) nesteet heti alusta asti mukaan. Ensi kerralla ollaan viisaampia. Ja ensi kertahan tulee, koska tämä oli ihan älyttömän herkullista!




Tältä liha näytti ulos tullessa. Aika... musta. :D Tosiaan sen nesteen olisi voinut laittaa heti aluksi mukaan, kun takan lämpötilaa ei kuitenkaan voi säädellä kuten sähköuunin. Padan pohjaan tarttui mukavan paksu palanut kerros, jota yritetään vieläkin saada pois.. Vinkkejäkin puhdistukseen saa heittää!


Ja lopulta ruokaa lautasella. Liha oli todella mureaa, ihan hajosi käsiin. Ja maku.. ahh. Voiko tämän parempaa ruokaa ollakaan? Suosittelen suurella lämmöllä! Tuli santsattua useampaan kertaan, oli vaan niin maan hyvää.. Seuraavana päivänä maku oli myös mainio. Tätä tehdään ehdottomasti uudestaan! Ja ohjehan löytyy siis tästä.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Mestaruustason smoothiekurssi @ Woimatila


Osallistuin aiemmin tällä viikolla Smoothiemestareiden järjestämälle kurssille Woimatilassa. Kurssin vetivät siis Suomen mestarit smoothietaiteen saralla: Hanna Jormanainen - Smoothietaiteen suomenmestari 2012 sekä Heikki Ruusunen - Villiruokakokki ja Smoothie SM hopeamitalisti 2012. Smoothiekursseja ja raakasuklaakursseja järjestetään ympäri Suomea, Mestareiden Facebook -sivuilta löytyy lisätietoa. :)

Kurssilla näytettiin neljän erilaisen smoothien teko ja ohessa kerrottiin perusteita, vinkkejä ja ohjeita. Osallistujat saivat myös maistaa jokaista tuotosta - joista tosin en huomannut ottaa kuvaa. Mutta oli kyllä aika avartavaa maistella muiden tekemiä smoothieita! Itse kun tulee yleensä tehtyä tylsästi aika samanlaisia sekoituksia kotona. Muistivihkoon jäikin liuta hyviä vinkkejä, jotka menevät todellakin kokeiluun ja käyttöön. :)




Tässä valmistuu vihreä, emäksisöivä vihersmoothie. Tykkäsin!


Lähikuvassa Heikki ja Hanna. Kiitokset vielä mielenkiintoisesta kurssista! :)

lauantai 9. helmikuuta 2013

Petos lautasella

Kuva

Olen kuullut useasti Mats-Eric Nilssonin kirjasta Petos lautasella (WSOY 2008). Alunperin mietin, ettei kirja välttämättä anna minulle kovin paljoa, sillä suosin muutenkin aitoa ruokaa ja välttelen turhia lisäaineita. Bongasin kirjan kirjastossa kun olin etsimässä ihan muuta kirjaa ja nappasin kirjan mukaani. Luin sen ja myönsin olleeni väärässä. Totaalisen väärässä.

Kirja avasi todella hyvin lisäaineita, miksi ja mihin niitä käytetään. Nyt ymmärrän paremin esimerkiksi tätä kevyttuotteiden buumia mikä on ollut jo jonkin aikaa elintarviketeollisuudessa meneillään. Juttu on siinä, että kevyttuotteiden valmistaminen on halvempaa. Oikea rasva on kalliimpaa kuin kemikaalit, sokeri ja tärkkelykset. Ja koska tuotteet ovat "spesiaalimpia", niistä voi kiskoa suurempaa hintaa. Eli tuottoa firmalle. Aika hurjaa - ja kuluttajaa vedätetään surutta.

Erityisesti mieleeni jäi..
  • Aromit. Aromeja ei tarvitse erikseen eritellä, mutta niiden tehtävä on tuoda lisää makua, joka rajussa teollisessa käsittelyssä on tuotteessa hälvennyt. Yleensä ne ovat ainesosalistan lopulla, sillä niitä ei voimakkuuden vuoksi edes tarvitse käyttää paljoa.
  • Vanilliinimolekyylejä saadaan erotettua ligniinistä, jota on mm. kuusessa. Kyllä vain! Aito vanlija kun on aivan liian kallista teollisuuden käyttöön, mikä onkin ihan loogista jos miettii nyt esimerkiksi vaikka vaniljajäätelöä.
  • Paljon puhuttanut natriumglutamaatti (E625) ei ole ainoa arominvahvenne. Arominvahventeita on kaikki välillä E620-E635.
  • Tuorepuristettu appelsiinimehu ei välttämättä ole tuoretta, vaan voi olla 11 kuukautta vanhaa. Lisäksi hedelmäliha ja -mehu erotetaan heti puristuksen jälkeen ja sekoitetaan toisiinsa vasta juuri ennen pakkausta.
  • Tuoreus on yleisesti häilyvä käsite. Tuoreena pakattu tai puristettu ei suoraan tarkoita että tuote olisi ostettaessakin tuoretta.

Kirjaa oli melkeinpä pelottava lukea. Sain tietää niin monta faktaa että huhhuh. Onneksi sentään pystyin lohduttautumaan ajatuksella että itse en enää koske teollisiin ruokiin - kiitos paleon ja yliherkkyyksieni. Mutta en silti voinut olla miettimättä muita. Harva varmaankaan jaksaa lukea tuoteselosteita ja selvittää mitä vaikeasti äännettävät pitkät nimet edes tarkoittavat - en minäkään vuotta aiemmin.

Seuraavaksi otin yöpöydälleni samalta kirjoittajalta Mats-Eric Nilssonilta kirjan Aitoa ruokaa. Voisin naputella siitä erikseen muutaman rivin kunhan saan luettua sen loppuun. Hyvä fiilis siitäkin tähän mennessä. :)

Mutta yhteenvetona voin todellakin suositella Petos lautasella -kirjaa jos ruoan alkuperä ja aitous tai lisäaineet vähääkään kiinnostaa!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Woimatila


Nyt vihdoinkin postaus, jonka teko on ollut suunnitelmissani jo kauan! Tässä postauksessa kertoilen eräästä suosikkipaikastani Porissa, Woimatilasta. Heti alkuun painotan, että tämä ei ole maksettu mainos vaan täysin omasta tahdostani tämän teen. Koko Woimatila on niin mahtava juttu, että olen vaan iloinen jos joku kuulee ja innostuu. Luomuruokaa tarjoavia paikkoja kun ei taida olla hirveän montaa Suomessa, joten onkin huisia että juuri Porista sellainen löytyy. :)

Woimatilan tarina on mielestäni mahtava ja inspiroiva, tässä kertomus lyhyesti: Woimatila on perustettu vuonna 2010, kun perheenäidit Johanna ja Tuula kävivät ravintoluennolla, joka muutti heidän ajattelutapaansa. "Opimme arvostamaan ruoassa tuoreutta, neste- ja ravintorikkautta, luomua, lähiruokaa, palasimme yksinkertaisuuteen ja juurillemme! Kuitenkaan turhia pingottamatta. Tästä kaikesta syntyi yhteinen yrityksemme WoimaTila!" Sittemmin Johanna kutsuttiin työelämässä muualle ja hänen paikkansa on nyt ottanut Tuulan tytär Yasmin. Woimatila toimii edelleen samalla periaatteella, mutta on nyt myös perheyritys. :)

Alunperin Woimatila sijaitsi pääkirjaston kahvilassa, mutta nyt muuton jälkeen hiukan lähempänä Porin keskustaa Antinkatulla. Koko paikka on mukavan avara ja viihtyisä. Poikkean mielelläni asioiden hoitamisen ohessa teekupposelle tai vaikka ostamaan superfoodeja. Välillä tulee myös lounastettua, mikä on mahdollista kun ruokien yhteydessä on selkeästi ilmoitettu jos ruoat ovat gluteenittomia tai maidottomia - mitä ne yleensä ovat. Woimatilassa ei muuten käytetä lainkaan valkoisia jauhoja ja sokeria. Sen sijaan siellä suositaan luomua ja oikeasti terveellisiä ruokia, kuten raakakakkuja. Itseasiassa tilasinkin heiltä herkullisen raakakakun yo-juhliini. :)







Myynnissä on myös Heidi Kuusiston Uusi Päivä -kirjaa, jossa on myös allekirjoittaneen ottamia kuvia. ;)


Heti sisäänkäynnistä vasemmalla on houkuttelevat superfoodhyllyt..





Myös mm. teetä löytyy, kuten näitä ihania Pukka -merkkisiä teitä! Näin talvella yksi suosikkini on Three Ginger -tee. Me likes!



Vitriinistä löytyy ihania raakaherkkuja...


Ja myös raakasuklaata levyinä.


Tiskin takana häärivät paikan pitäjät Tuula ja Yasmin. :)






Kahvin, teen ja herkkujen lisäksi saa myös smoothieita. Listasta löytyykin monta herkullista vaihtoehtoa!



Saatavilla on myös kookosvettä, luomulimuja, -mehuja ja lähdevettä. Kuvassakin näkyvät Amé -juomat on muuten tullut kokeiltua, ostimme niitä yo-juhliini shamppanjan alkoholittomaksi vaihtoehdoksi. Hyviä olivat. :)


Itseasiassa huomasin vasta tällä käyntikerralla tämän ZenGrow'n yrttien kasvatuslaitteen. Olen haaveillut moisesta itsekin! Kuulemma voisi olla parempi kotikäytössä, sillä tällaisessa ruokapaikassa yrttejä menee paljon enemmän. :)


Joka päivä on saatavilla myös herkullista kasvislounasta. Arkisin pääruoan kanssa löytyy myös lisukkeita, kuten salaatteja, spelttileipää, paistettuja juureksia ja paljon muuta. Jos olen joskus mieltänyt että kasviruoka on tylsää ja mautonta, niin viimeistään lounastamisen jälkeen myönsin olleeni väärässä, ruoka oli niin monivivahteista ja hyvää. :)

Annoksen hinta määräytyy painon mukaan ja lounasta voi ostaa myös mukaan. Lisäksi myynnissä on ns. take away -salaatteja, jotka tehdään heti tilauksen jälkeen. Taatusti tuoretta!














Woimatilasta saa myös ihania Jätskibaari Vohvelin käsintetyjä jäätelöitä. Välillä on myös maidottomia sorbetteja, joita meikäläinenkin voi syödä. :)


Ihanat Tuula ja Yasmin. :)

Woimatilan Facebook -sivuilta löytyy aina viikonruokalista etukäteen. Lisäksi siellä ilmoitetaan muunmuassa tulevista luennoista, joita on ollut todella monta mielenkiintoista! Muutamia, joissa itse olen ollut, oli esimerkiksi Jaakko Halmetojan luento viime kesänä ja hiljattain Heikki Ruususen villiruokaluento. Suosittelen! :)



Woimatila
Antinkatu 14,
Pori