Petos lautasella

Kuva

Olen kuullut useasti Mats-Eric Nilssonin kirjasta Petos lautasella (WSOY 2008). Alunperin mietin, ettei kirja välttämättä anna minulle kovin paljoa, sillä suosin muutenkin aitoa ruokaa ja välttelen turhia lisäaineita. Bongasin kirjan kirjastossa kun olin etsimässä ihan muuta kirjaa ja nappasin kirjan mukaani. Luin sen ja myönsin olleeni väärässä. Totaalisen väärässä.

Kirja avasi todella hyvin lisäaineita, miksi ja mihin niitä käytetään. Nyt ymmärrän paremin esimerkiksi tätä kevyttuotteiden buumia mikä on ollut jo jonkin aikaa elintarviketeollisuudessa meneillään. Juttu on siinä, että kevyttuotteiden valmistaminen on halvempaa. Oikea rasva on kalliimpaa kuin kemikaalit, sokeri ja tärkkelykset. Ja koska tuotteet ovat "spesiaalimpia", niistä voi kiskoa suurempaa hintaa. Eli tuottoa firmalle. Aika hurjaa - ja kuluttajaa vedätetään surutta.

Erityisesti mieleeni jäi..

• Aromit. Aromeja ei tarvitse erikseen eritellä, mutta niiden tehtävä on tuoda lisää makua, joka rajussa teollisessa käsittelyssä on tuotteessa hälvennyt. Yleensä ne ovat ainesosalistan lopulla, sillä niitä ei voimakkuuden vuoksi edes tarvitse käyttää paljoa.
• Vanilliinimolekyylejä saadaan erotettua ligniinistä, jota on mm. kuusessa. Kyllä vain! Aito vanlija kun on aivan liian kallista teollisuuden käyttöön, mikä onkin ihan loogista jos miettii nyt esimerkiksi vaikka vaniljajäätelöä.
• Paljon puhuttanut natriumglutamaatti (E625) ei ole ainoa arominvahvenne. Arominvahventeita on kaikki välillä E620-E635.
• Tuorepuristettu appelsiinimehu ei välttämättä ole tuoretta, vaan voi olla 11 kuukautta vanhaa. Lisäksi hedelmäliha ja -mehu erotetaan heti puristuksen jälkeen ja sekoitetaan toisiinsa vasta juuri ennen pakkausta.
• Tuoreus on yleisesti häilyvä käsite. Tuoreena pakattu tai puristettu ei suoraan tarkoita että tuote olisi ostettaessakin tuoretta.

Kirjaa oli melkeinpä pelottava lukea. Sain tietää niin monta faktaa että huhhuh. Onneksi sentään pystyin lohduttautumaan ajatuksella että itse en enää koske teollisiin ruokiin - kiitos paleon ja yliherkkyyksieni. Mutta en silti voinut olla miettimättä muita. Harva varmaankaan jaksaa lukea tuoteselosteita ja selvittää mitä vaikeasti äännettävät pitkät nimet edes tarkoittavat - en minäkään vuotta aiemmin.

Seuraavaksi otin yöpöydälleni samalta kirjoittajalta Mats-Eric Nilssonilta kirjan Aitoa ruokaa. Voisin naputella siitä erikseen muutaman rivin kunhan saan luettua sen loppuun. Hyvä fiilis siitäkin tähän mennessä. :)

Mutta yhteenvetona voin todellakin suositella Petos lautasella -kirjaa jos ruoan alkuperä ja aitous tai lisäaineet vähääkään kiinnostaa!