Läpimurto!

Mahtipontisen otsikon siivittämänä voin onnellisena kertoa, että vihdoinkin terveyteeni liittyvän palaset alkavat loksahdella paikalleen! :)

Uusille kävijöille siis yhteenvetona, että olen nyt noin pari vuotta potenut erilaisia oireita, kuten painon laskua selittämättömästä syystä, vatsaongelmia jne. Vatsa ja olo alkaa jo olla paremmassa kunnossa, kiitos ruokavalion muutoksen paleoon. Mutta erityisesti painon ja yleisen vireyden kanssa on ollut ongelmia. Tarkemmin voit lukea asioista aiemmista postauksista. Mutta lyhyesti siis olen käynyt usealla lääkärillä, ja kaikki sanovat että minussa on jokin vialla, mutta kukaan ei tiedä mikä.

Yhtenä viimeisimmistä tutkimuksena minulle tosiaan teetettiin laaja kilpirauhasanalyysi alkusyksystä. Jäin miettimään testin tuloksia, sillä omasta mielestäni arvot eivät olleet ihan kunnossa - vastoin siis lääkärini mielipidettä. Aloin myös pohtia lisämunuaisuupumusta, varsinkin sen jälkeen kun siitä oli juttua uusimmassa Helsinki Paleon podcastissa.

Päätin lopulta vaihtaa lääkäriä ja varailin noin kuukausi sitten Mehiläiseen Olli Sovijärvelle ajan, sillä en keksinyt muuta keinoa löytää ratkaisua oireisiini. Olin kyllästynyt keksimään jonkun selityksen oireilleni, ja pettymään kun mitään ei lopulta tutkimuksissa löytynytkään. Silti tiesin, että kaikki ei ole ihan kunnossa vaikka näennäisesti olikin.

Matkasinkin nyt viikonloppuna pk-seudulla asuvan veljeni luokse. Junamatkalla muistelin kuluneita vuosia ja kirjoitin ylös oireita, tutkimustuloksia ja tapahtumia. Pikkuhiljaa alkoi vahvasti tuntua että minulla voisi olla lisämunuaisuupumus stressin vuoksi. Maanantaina koitti vihdoin lääkäriaika, ja voin sanoa että sitä ennen kyllä jännitti! Saanko vihdoin ratkaisun, vai onko luvassa taas rahan menoa ja ympäripyöreää selitystä? Toisaalta sisimmässäni tiesin, että tämä lääkäri jos kukaan voi auttaa.

Lopulta hermostuneen odottelun jälkeen kutsuttiin sisään. Heti aluksi tuli selväksi, että Sovijärvi on todella mukava! Lisäksi hän selvästi välitti ja kuunteli oikeasti, sekä oli vahvasti läsnä tilanteessa. Heittämällä paras lääkärissä käynti ikinä tähän mennessä! :) No, aloin sitten muistiinpanojen kanssa kertomaan tarinaani. (Oli muuten hyvä, että kirjoitin asiat ylös, kun siinä jännityksessä oli niin lukossa että hyvä kun sai mitään sanottua. :D) Käytiin siis läpi tutkimustuloksia ja tapahtumia ja sain vastattavakseni lisäkysymyksiä.

Luonnollisesti otin myös mukaani MDD:n tulokset ruuansulatusanalyysistä ja kilpirauhastuloksista. Kuulemma ruuansulatusanalyysistä bakteeritasapainon voisi ottaa uusiksi ensi vuonna, katsoa miten probiootit ovat tehonneet. Kilpparituloksista Sovijärvi sanoi heti, että hormonit ovat ihan pielessä. Eli en siis ollutkaan väärässä..! Aineenvaihduntani on hidastunut, joka on yleensä ongelma ylipainoisilla, kun omalla kohdallani asia on päinvastoin.

Kerroin myös psyykkisen puolen tapahtumista, aina siitä lähtien kun -08 menetin toisen vanhemmistani. Sen jälkeen on tapahtunut monenlaista, ja lisäksi olen kärsinyt eräästä fobiasta ala-asteelta lähtien, pahentuen tuon vuoden -08 jälkeen. Fobiaan olen nyt onneksi vuoden ajan saanut apua, kun uskalsin lopulta koko ikäni salassapidon jälkeen kertoa siitä ja pyytää apua. Nyt asia on hiukan parantunut, kun fobiaa ei tarvitse enää pitää yksin sisällään, mutta työsarkaa silti riittää. Mainittakoon vielä, että myös lukiossa tuli haalittua jos jonkinlaista aktiviteettia - varmaan osittain peittääkseni menetyksen aiheuttamaa surua.

Käynnin lopuksi sain kuulla diagnoosin: hidastunut aineenvaihdunta ja lisämunuaisen uupumus. Teen vielä MDD:n testin tuon uupumuksen varmistamiseksi. Sain mukaani ohjeita lisämunuaisen toiminnan tukemiseksi ja pari lisäravinnemääräystä.

Erikoista muuten on, että länsimaalainen lääketiede ei tunnista koko lisämunuaisen uupumusta. Kyseinen tila on siis oire, ei syy. Usein se muodostuu kroonisen stressin seurauksena, jota minulla on ollut riittämiin viime vuosina, mutta onneksi pikkuhiljaa helpottaen mm. välivuoden ansiosta. Lisää lisämunuaisuupumuksesta löytyy esimerkiksi HP:n uusimmasta podcastista, nro 12.

Mutta en voi oikeasti sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olin astellessani pois vastaantotolta! :) Siis vihdoinkin, kahden vuoden jälkeen, joku osaa sanoa mikä minua vaivaa! Tuntuu yhä aivan uskomattomalta että ensinnäkin oireluni syy selvisi ja toiseksi, että tapasin Sovijärven. :D Aivan mieletöntä! En nyt varsinaisesti ole ollut masentunut, mutta terveyteni on askarruttanut meikäläistä todella, todella pitkään. Ja kyllä, yritän elää hetkessä mutta sen lisäksi myös tulevaisuus tuntuu hurjasti valoisammalta! :)