Elämäni viikonloppu

Terveisiä Suomenlinnasta!

En olekaan aiemmin vielä kertonut, että vietin keväällä Suomenlinnassa yhden viikonlopun. Menin sinne epävarmana ja hiukan pelokkaana - takaisin tulin itsevarmana, hehkuvana ja onnellisena.

Mitä siinä välissä kävi?

Aluksi hiukan taustaa omasta "historiastani". Vuosien varrella on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, voisi ehkä sanoa että elämä on koetellut. En tiedä onko kaikella tarkoituksensa, mutta sitä on tullut mietittyä.

Ollessani yläasteella menetin lähipiiristäni hyvin rakkaan ihmisen syövälle. Vuodet sen jälkeen on mennyt toipuessa ja keräillessä voimia, käsitellessä asiaa. Yläasteen jälkeen lukiossa taisin myös haalia alitajuisesti paljon tekemistä, jotta "unohdin" surun ja pystyin käymään koulua. Hommaa tuli kuitenkin hankittua liiaksikin, kun lukion kakkosella vointini lähes romahti ja olo oli todella huono. Kärsin myös ahdistuksesta, arki tuntui selviytymiseltä.

Silloin pari vuotta sitten aloin saada yhä pahempia fyysisiä oireita, kuten lamauttavaa uupumusta ja heikotusta sekä vatsaoireita. Ryhdyin itse selvittämään asioita ja lopulta reilu vuosi sitten, yo-keväänä sain suuren avun ruokavalion muutoksesta, mistä olenkin myös tänne blogiin kirjoitellut. Olo oli muuten tosi hyvä, mutta olin silti yhä väsynyt ja uuvuksissa.

Tunsin epäonnistuneeni ja pettäneeni kaikki kun en kesällä päässyt haluamaani korkeakouluun. Lopulta tein päätöksen jota pohdin pitkään ja jota en ollut edes pitänyt vaihtoehtona: välivuosi. Pelkäsin kovasti muiden ihmisten reaktioita, tämä oli suurin päätös mitä olen tehnyt. Ensimmäistä kertaa ajattelin itseäni ja omaa jaksamistani. Kun päätös oli kuitenkin tehty, olo oli lievästi sanottuna huojentunut ja tuntui tavattoman hyvältä. Kesän jälkeen jatkoin yhä oireideni selvittämistä ja syksyllä sain lopulta diagnoosin lisämunuaisuupumuksesta ja lievästä kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Palaset tuntuivat loksahtelevan kohdalleen, vihdoinkin, parin vuoden selittämättömän oireilun jälkeen.

Vaikka edistystä tuli, tuntui silti loppysyksyllä ja talvella että elämä junnaa paikallaan. Olin yhä epävarma itsestäni enkä ollut ihan varma mitä haluan elämässäni tehdä. Sitten tutustuin jotakin kautta Uskalla Innostua -tiimiin. Kävin isäni kanssa tiimin päävalmentaja Ilkka Koppelomäen Uskalla innostua ja usko itseesi -seminaarissa Helsingissä ja se oli upea kokemus. Jatkoin koko talven Ilkan viikkokirjeiden lukemista ja mietin mitä juuri minä itse haluan.

Luin Uskalla Innostua:n monista mielenkiintoisista valmennuksista, joihin olisin halunnut osallistua, mutta talouden vuoksi haaveeksi jäivät. Kunnes alkukeväällä huomasin Ilkan järjestämän kilpailun, jossa hän valitsee yhden voittajan, joka pääsee Rohkea Toteuttaja -valmennukseen Suomenlinnaan.

Osallistuin kilpailuun sormet ristissä parasta toivoen, mutta en oikein uskonut voiton olevan mahdollista. No, muistan varmasti vielä pitkään sen päivän ja tunteen, kun sain tiedon voitosta; siinä ei meinannut kiljumiselta, hyppimiseltä ja onnenkyyneleiltä tulla loppua. :) Mikä parasta, myös isäni lähti mukaan valmennukseen ja saimme jakaa mahtavan kokemuksen yhdessä.

----

Valmennusviikonloppu oli tosiaan keväällä ja se oli unohtumaton, täytti kaikki odotukseni ja ylikin. Siihen sisältyi valtava määrä uusia ajatuksia, työkaluja, uusia ihmisiä, tuttavuuksia, kokemuksia, elämyksiä, tunteiden vaihtelua, iloa ja onnea. Näin tiivitettynä. :) Tähän postaukseen kokosin hieman juttua viikonlopusta kuvien kera.

Perjantai

Matkasimme jo perjantaina autollamme kohti Helsinkiä ja seilasimme lautalla Suomenlinnaan.

Perille päästyämme etsimme yöpymispaikkamme, joka oli Suomenlinnan hostelli. Paikka osoittautui mukavaksi ja siistiksi, aikomuksena on yöpyä siellä uudelleenkin! Ylläoleva kuva hostelhuoneemme ikkunasta.

Illalla kävimme vielä pienellä kävelyllä lähialueella ja minä napsin pari kuvaa. Menimme ajoissa nukkumaan jotta jaksettaisiin herätä virkeänä. :)

Lauantai

Lauantai oli ensimmäinen varsinainen valmennuspäivä. Päivä alkoi aamulla, kun valmennusryhmä ja Uskalla Innostua:n tiimi kokoontui Pirunkirkkoon ja tutustuimme toisiimme maukasta smoothieta siemaillen. Tapasimme myös valmentajat Hanna-Maaria Tuomelan ja Ilkka Koppelomäen. Sen jälkeen varsinainen valmennus alkoi Pajasalissa, jonka miljöö oli aivan upea! Salissa oli korkea katto ja mahtavat holvikaaret. Aivan loistava paikka elämän muutokselle. :)

Aurinkoiset Hanna ja Ilkka Pajasalissa. Kuva: Marja Milistver

Päivän aiheina oli mm. esiintyminen, tunteiden hallinta ja oma epämukavuusalue. Iltapäivällä meikäläinen ainakin meni reippaasti omalle epämukavuusalueelleen laulessaan koko noin 30 henkilöä kattavan porukan edessä hämähämähäkki -lastenlaulun. :) Tuosta laulusta olen saanut "traumoja", kun sen laulaessani koulun laulukokeessa sain kuulla, etten osaa laulaa. Sen koommin en ole julkisesti lauleskellut, eikä esiintyminen muutenkaan ole tuottanut kuin pakokauhua ja jännitystä. Mutta kun nyt Ilkan avustuksella opin muuttamaan sen ikävän epävarmuuden tunteen puhtaaksi varmuudeksi, pystyin ylittämään itseni ja laulamaan - mitä en olisi ikimaailmassa muuten uskaltanut tehdä. Fiilis oli aivan käsittämättömän mahtava! Saan vieläkin valtavasti voimaa muistellessani tilannetta ja tunnetta. :)

Lisäksi lauantaina harjoiteltiin muutenkin muiden edessä olemista, ja kuinka se ei oikeasti ole niin pelottavaa. Ei se tosiaankaan ole! Kaikilla on jännityksen oireet ihan samanlaiset ja se on ihmiselle normaalia; taistele tai pakene. Vain se eroaa, miten jännityksen tunteita sekä oireita käsittelee. Myös harjoituksella on osansa. Päivän päätteksi muiden edessä olo oli jopa ihan mukavaa, minkä en ennen tiennyt olevan mahdollista.

Valmennusta rytmittävät sopivin väliajoin tauot ja päivällä ruokailu. Täytyy muuten kehua, että ruokavalioni ja yliherkkyyteni oli otettu aivan todella hyvin huomioon! Ruoka ja välipalat maistuivatkin hyvin. :)

Intensiivisen päivän jälkeen illalla oltiin isän kanssa melkoisen väsyneitä, mutta jaksettiin kuitenkin käydä lyhyellä kävelyllä kameran kanssa kauniin ilman houkuttelemana. :) Lisäksi juteltiin muiden kurssilaisten kanssa, jotka yöpyivät samassa hostelissa.

Välikommenttina: kyllä Suomenlinna (ja vastarannalla Helsinki) oli kaunis, vaikka kevät ei vielä ollutkaan vielä ehtinyt puhjeta täyteen loistoonsa.

Helsinki-Suomenlinna -väliä kulkeva lautta.

Merihaikara!

Sunnuntai

Sunnuntaina nappasin kamerani mukaan valmennukseen koko päiväksi ja otin välillä kuvia.

Päivän aiheina oli mm. esiintyminen, itsensä hyväksyminen ja miten jatkaa valmennuksen jälkeen. Päivä aloitettiin hyvällä fiiliksellä kulkemalla ja tanssahtelemassa vapaasti tilassa Bobby McFerrinin Be happy -biisin tahdissa, mukana laulaen. Ihanan aamuveryttelyn jälkeen valmennus jatkui ja opittiin taas paljon, paljon lisää. Tänäkin päivänä ylitin itseni ja olo keveni hurjasti, kuin jokin paino olisi lähtenyt pois harteilta. 

Jokainen sai myös kokeilla Hanna-Maarian 5 minuutin laulutuntia. Oli ihmeellistä kokea, millaisen äänen itsestä voi saada irti! Koko päivän aivan koko porukalla oli todella hyvä fiilis ja kaikki heittäytyivät harjoituksiin täysillä mukaan ja tsemppasivat toinen toisiaan.

Kuva tauolta, kun tuoleilla keskustelee muutamia kurssilaisia.

Viikonlopun mahtavat valmentajat: Uskalla Innostua -tiimin päävalmentaja Ilkka Kopppelomäki  ja  laulaja Hanna-Maaria Tuomela. :)

Ruokatauon jälkeen napsaistu kuva salin ulkopuolelta rappusilta.

Päivä kului jälleen nopeasti ja illalla oli aika sanoa hyvästit kaikille Rohkeille toteuttajille, valmentajille ja tiimiläisille, sekä kerätä yhteistietoja ylös ja aloittaa matka kohti kotia.

Ja lautalla taas mentiin. En tietääkseni ole koskaan ollut yhtä onnellinen ja hymyillyt niin paljon yhdellä lauttamatkalla kuin tällä!

Lyhyesti siis viikonloppu oli unohtumaton kokemus, tarkoittaen joka sanaa. Tuskin koskaan viikonlopun aikana olen kokenut niin paljoa, niin tapahtumia, tapaamisia kuin tunteiden muutoksiakin. Koko ilmapiiri oli todella kannustava, innostava ja positiivinen. Voin siis todella koko sydämestäni suositella oikein lämpimästi Rohkea toteuttaja -valmennusta! Vaikka itse voitin paikkani, niin koin että se olisi muutenkin ollut jokaisen sentin arvoinen ja osallistuisin koska tahansa uudestaan.

Halusin valmennuksesta kaiken hyödyn irti ja kirjoitin tiuhaan muistiinpanoja alussa jaettuun muistikirjaseen. Nykyään aina kun on huono fiilis, riittää että selailen vihkoa ja palaan takaisin niihin upeisiin hetkiin ja oppeihin. :) Viikonloppuna oppimiani työkaluja (kuten tunteiden muuttaminen) on muutenkin yhä jokapäiväisessä käytössäni. Samalla innostuin enemmänkin NLP:stä (Neuro Lingvistiq Programming) ja suunnitelmissa on tilailla Amazonista aiheeseen liittyvää luettavaa.

Tämä viikonloppu todella muutti elämäni - en tiennyt että se on mahdollista. Nyt uskon, että kaikki on mahdollista. Sain roppakaupalla lisää itsevarmuutta (ja osaamisen muuttaa epävarmuuden tunne varmuudeksi), uskoa itseeni, uusia tuttavuuksia ja iloa sekä onnea. Viikonlopun jälkeen tuntuu, että elämä on mennyt suuria harppauksia eteenpäin, koko kevät on ollut aivan huikea sen jälkeen. Nyt uskon sataprosenttisesti, että toivun lisämunuais- ja kilppariongelmista ja tulen vielä olemaan oma itseni, kuten ennen sairastumista. Olen tavattoman innoissani tulevaisuudesta, odotan avoimena mitä se tuo tullessaan! Myöskään muutos ei enää pelota, vaan olen siitäkin iloinen ja hyppään pelottomasti mukaan.

Tiedän kuka olen ja mitä haluan, pystyn mihin vain. En lannistu mahdollisista epäonnistumisista vaan hymy kasvoilla otan niistä opiksi. Elämästä kuuluu nauttia ja tehdä sitä, mistä tykkää. Nyt ymmärrän sen täysin. Monta vuotta on mennyt turhan murehtimiseen, pelkoon ja ahdistukseen. Nyt on aika jättää mennyt taakse ja astua oman elämän tähdeksi.

Suuren suuri ja lämmin kiitos vielä Ilkalle, Hanna-Maarialle, muille Rohkeille toteuttajille ja Uskalla Innostua -tiimille! <3