Huh, nyt ollaan todellakin murroksen keskellä.
Aina on tullut ajateltua, että muutan "sitten joskus" pois kotoa, omaan asuntoon uudelle paikkakunnalle. Alan rakentamaan omaa elämääni itsenäisesti.
Oikeastaan välivuoden aikana ajatus omasta kodista, irtaantuminen lapsuuden kodista, hyppy tuntemattomaan on alkanut houkutella. On kiehtovaa ajatella, että omaan kämppään voi hankkia juuri sellaiset kalusteet, tavarat ja astiat kun haluaa (ja joihin on varaa).
Mutta varmaan kuten yleensä, kun asia tulee oikeasti ajankohtaiseksi muuttuu innostus epävarmuudeksi. Alkaa pelottaa. Tulevaisuus on yhtäkkiä pelottava ja tuntematon. Jep, näin juuri allekirjoittaneelle on käynyt.
Olen muuttamassa Lahteen. Toisaalta olen innoissani ja valmis muutokseen, toisaalta toinen puoli minusta tahtoo kaikin voimin pitää kiinni vanhasta ja tutusta, koska on pelottavaa hypätä tuntemattomaan.
Mutta. Pyrin päästämään irti. En voi loppuikääni asua lapsuuden kodissani isäni kanssa. Sen huomaa jo nyt, kuinka kaipaus ihan omaan kotiin on alkanut kasvaa. Olisi oma paikka, jonka laittaa mieleisekseen. Ottaa vastuu itsestä ja asioistaan, sekä opiskeluistaan.
Vuosi 2013 on todellakin elämäni vuosi. Ja minähän hyppään mukaan, innoissani, rohkeasti ja liikoja miettimättä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti