Pitkästä aikaa minimalismista

Luopumisesta

Kirjoittelin noin vuosi sitten minimalismista ja huoneeni remontoimisesta. Tarkoitukseni oli huoneen remontin yhteydessä kerätä tavarat yhteen huoneeseen - kuten teinkin - ja luopua niistä, joita en tarvinnut kuukauden aikana. Luopuminen oli kuitenkin paljon haastavampaa kuin olin luullut ja niinpä sen jälkeen ei blogissakaan ole ollut asiasta tekstiä. Loogisesti ajattelin: "jos en tarvitse jotain tavaraa 30 päivään, voin laittaa sen eteenpäin." Käytännössä: "Ai niin, tää oli tää tavara jota olenkin etsinyt! Tämän sain lahjaksi.. Ja tämä, en tästä ainakaan halua luopua."

Kuulostaako tutulta?

Asia tuntui turhauttavalta. Halusin kovasti kaikesta "ylimääräisestä" tavarasta eroon, mutten kuitenkaan pystynyt.

Kunnes nyt. Koen päässeeni nyt vuoden aikana eteenpäin elämässäni todella, todella paljon. Ja nyt yhtäkkiä niin sanotusti vanhoista kahleista irtautuminen tuntuu luontevalta, oikealta ja hyvältä! Nyt kun tunnen olevani eri tyyppi kuin ennen ja seison tukevasti omilla jaloillani katse eteenpäin, koen että en enää tarvitse siteitä "vanhaan minään" ja entiseen elämääni.

Ennen tavaroiden läpikäynti tuntui raskaalta ja ahdistavalta, kun tiesi millainen loputon suo oli tiedossa. Usko pois, lapsuuden kodistani löytyy paljon tavaraa, sillä emme ole muuttaneet talosta kertaakaan koko ikäni aikana. Mutta nyt jokin on muuttunut. Vietin kotikotona yliopiston väliviikolla koko viikon puuhastellen sitä sun tätä ja aloitin myös minimalismiprojektin uudelleen. Tartuin innoissani toimeen ja suorastaan ilolla viskelin ja lajittelin tavaroita eri kasoihin: lahjoitettavaksi, kirppiksille ja kierrätykseen. Ja olo on niin hyvä kun tietää olevansa taas askeleen lähempänä tavoitetta minimalistisesta elämästä ja hartioilla tuntuva taakka on hitusen kevyempi.

Luopuminen on siis pikemminkin tuntunut helpolta - ja helpottavalta. Joidenkin esineiden kohdalla olen miettinyt pidempään, mutta oma sisin on lopulta kertonut oikean valinnan. Se kyllä tietää, jos osaa aidosti kuunnella sisäistä ääntä eikä mielen jupinaa. Olenkin kysynyt itseltäni "Miltä minusta sisimmässäni tuntuu jos luovun tästä tavarasta? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos annan tämän tavaran pois?". Kaikista rakkaimmat ja tunnerikkaimmat esineet ja asiat olen nyt säästänyt. Ehkä tulee vielä aika että luovun niistäkin, mutta en ennenkuin siltä tuntuu.

Nyt olen innoissani kun saan roudattua tähän mennessä läpikäytyjä tavaroita kirppikselle. Jes! Mahdollisille tuloillekin on jo selkeä suunnitelma: säästäminen erästä hankintaa varten. :)

P.s Inspiraatiota turhan vähentämiseen löytää esimerkiksi Joona Luostarisen sivuilta, osoiteesta http://minimalismi.fi/ !