Ajatuksia luovuudesta ja minimalismista

Myönnän heti aluksi: huoneeni projekti ei vieläkään oikein edisty. En pysty edelleenkään oleskelemaan huoneessani vienon maalin hajun takia, sillä saan siitä pään kipeäksi. Sen myötä en ole paljoa mitään tehnyt huoneessani. Olen toki roudannut varastosta tavaraa, mutta ne ovat kerääntyneet.. noh, olohuoneeseen ja keittiöön. Kröh.

Tähän väliin hiukan taustaa: Koko lapsuuteni ajan lukion alkuun asti olin kiinnostunut taiteista. Tykkäsin kovasti piirtämisestä ja maalamisesta, osaksi varmaan toisen isoveljeni myötä, joka oli myös taiteellinen ja ihailin hänen töitään. Lukiossa taas luova tekeminen ei enää kauheasti kiinnostanut, varmaan kun oli paljon tekemistä ja stressiä muutenkin.

Ensin maalataan pohja...

Mutta nyt tuntuu kuin jokin tulppa olisi irronnut! Tekee jatkuvasti mieli tehdä jotain luovaa. Olin aivan innoissani pääsiäisestä, ja sitä varten tulikin tehtyä kortteja sekä koristeita hyödyntäen kierrätysmateriaalia. Lisäksi olen piiitkästä aikaa innostunut kovasti akvarelleilla maalaamisesta (ks. kuvat). Niin ja korujen tekemistä unohtamatta, joka on jo vuosia ollut intohimoni - eritoten kierrätysmateriaaleista tekeminen. :)

...ja  sitten tussataan. Inspiraationa toimi aivan ihana Alisa Burke -niminen blogi.

Ehkä osasyynä tälle innostukselle on tyhjä huoneeni. Tuntuu, kuin olisi enemmän tilaa ajatuksille ja inspiraatiolle. Ja saattaa myös olla, alan pikkuhiljaa toipua lisämunuaisuupumuksesta...?

Mutta tosiaan innostuksen takia olen hakenut eri asioita varastosta: akvarellivärit, siveltimiä, akvarellivärikynät, kuumaliimapyssy, sulkia, akryylimaaleja, tusseja..

Samalla kun etsiskelin sopivia materiaaleja ja tarvikkeita pääsiäistä varten tulin käyneeksi läpi materiaalivarastojani. Kuten ehkä tulikin jo esille, kierrätysmateriaalien käyttö on todella sydäntäni lähellä. Toisessa blogissani esittelenkin mm. tekemiäni käsitöitä. Voin saada inspiraation lähes mistä materiaalista tahansa; olen tehnyt esimerkiksi kaulakorun aseen hylsyistä ja jouluvalojen lampuista (kuva alla). Materiaalia alkaa kuitenkin olla jo aika paljon, kun haluan säästää kaikenlaista sen varalta että tulee kuningasidea. Käydessäni varastoja läpi yritin silti keksiä jotain, mistä luopua. Huomasin koko ajan takertuvani ajatukseen "Mitä jos tarvitsenkin tätä vielä?". Ja sen jälkeen laitoin tavaran takaisin laatikkoon.

Aseenhylsy-jouluvalokoru

Havahduin tähän ajatusmalliin ja muistelin mitä Joona on Minimalismi -blogissaan kirjoittanut. Yritinkin kääntää kysymyksen toisinpäin: "Mitä on pahinta mitä voi tapahtua jos luovun tästä?". Uusi ajattelutapa olikin todella avartava. Jo itsestään selviä asioita tuli pohtineeksi uudelleen ja löytyipä sieltä materiaalilaatikosta jotain poiskin. Uusi ajattelumalli ei tietenkään yhdellä kertaa tullut tavaksi, vaan sitä piti jankata joka tavaran kohdalla.  -Siinä mitä on harjoitellut, on varmasti hyvä.

Yritän nyt ottaa tavaksi säästää vain sellaisia materiaaleja, jotka sytyttävät ja inspiroivat heti, eikä sellaisia "tästä saattaisi ehkä joskus keksiä jotain". Tämä on todella haastavaa, sillä rakastan hyödyntää kierrätysmateriaaleja ja keksiä niistä uutta. Saatan hyvin pitkänkin ajan jälkeen saada idean jostain materiaalista, joka vain jostain syystä muistui mieleeni. Sitten löysin taas asioita, joiden olemassaoloa en muistanutkaan ennen kuin tuli vastaan.

Toisaalta mietin, että on varmasti ok omistaa sellaista, josta tulee hyvä mieli. Tarkoitan siis, että jos karsin kaikkea muuta omasta mielestäni turhaa ja tarpeetonta, voin hyvillä mielin pitää minua inspiroivia asioita - tässä tapauksessa materiaaleja. Mutta niin, liikaa on silti liikaa..