Vinkki: Kaisa Jaakkolan luento

Huomasin juuri, että Kaisa Jaakkola pitää tänään 24.1. luennon Porissa! Aiheena on “Hormonitasapainosta energiaa – naisille ja miehille”.

Olen Kaisan ensimmäisen kirjan lukenut, todella mielenkiintoista asiaa. Kaisan toinen kirja on hiljattain julkaistu, ja luentokiertue pohjautuu siihen. Ko. luento kiinnostaisi kovasti kun en toista kirjaa ole vielä lukenut, mutten vielä tiedä pääsenkö paikalle.. Kannattaa pistäytyä kuuntelemaan, jos passaa aikatauluihin ja vähääkään kiinnostaa. :)

Paikka: Yliopistokeskuksen iso auditorio, klo 18-20, Pori.

Pekonipötkylät

Tulipa päivänä eräänä tehtyä BekoniBötkylöitä Luolalaboratorion ohjeella. Tuli hyviä! :) Itseasiassa näitä tehtiin meillä myös uuden vuoden aattona, ja menivät oikein hyvin kaupaksi myös non-paleoisteille. Lisäkkeeksi vielä lohkoperunoita sekä bataattiranskalaisia, namnam!

Niin ja koska meikäläinen ei voi kananmunaa tällä hetkellä syödä, ollaan sen sijaan käytetty sidosaineena keitettyä ja muussattua perunaa. Tällä kertaa perunattoman viikon innoittamana kokeilin keitettyä ja soseutettua bataattia. Hyvin pelitti sekin. :)

Tässä vielä ohje by Luolalaboratorio:

"BekoniBötkylät

400 g luomujauhelihaa
3 luomuvalkosipulin kynsiosaa
1 luomusipuli
Peksua pari siivua taikinaan ja loput rullattavaksi
2 luomumunaa
Suolaa ripaus
Pippuria isompi ripaus

Sekoita aineet, muotoile pötköjä, rullauta peksu pötköjen ympäri. Uuniin ( käytin kiertoilmaa ja 200 astetta ) kärventymään ja sitten kohti huulia."

Kannattaa muuten tsekata ko. blogista myös iso määrä muita mainioita paleoruokaohjeita. :)

Viikko ilman perunaa?

Aika moni paleolle siirtyvä jättää myös perunan pois ruokavaliosta - ainakin käsittääkseni - sen tärkkelyspitoisuuden vuoksi, mutta itse en ole jaksanut ajatella asiaa tarkemmin. Kuitenkin viimeistään Helsinki Paleon viimeisimmän podcastin jälkeen havahduin siihen, kuinka paljon suomalaiset oikeastaan syövätkään perunaa. Kuten myös minä. :)

Koska olen herkistynyt vuoden aikana muutamille uusille ruoka-aineille (pähkinät, omena, riisi, kananmuna, ja ehkä päärynä), olen myös miettinyt perunaa. Sitä kun tulee syötyä lähes joka päivä, joko keitettynä, ranskalaisina tai muusina. Niinpä intouduin pitämään perunattoman viikon. Ja tiedättekö mitä? Ei se edes ollut yhtään niin vaikeaa mitä etukäteen luulin. :)

Lanttu - uusi suosikki!

Bataattia olen syönyt ennenkin, mutta nyt kiinnostuin perunan "sijaisista" enemmänkin. Otin kokeiluun erilaisia juureksia, joita valmistin perunan tapaan. Yllättäen uudeksi juuressuosikiksi nousi lanttu! Kokeiluistani erityisesti lantturanskalaiset olivat oikein hyviä. Lantun maku on mukavan mieto ja rakenteessa ei valitettavaa. :) Lanttu jää ehdottomasti peruskalustoon kun hintakaan ei todellakaan päätä huimaa.

Lanttua voi tosiaan käyttää muutenkin kuin perinteisesti joululaatikossa. Hyvänä esimerkkinä toimii Uuden Mustan artikkeli nimeltä Lanttu kuoriutui joulujuureksen maineesta. Linkin takaa löytyy huikeita lanttureseptejä aina lanttukakusta lanttusipseihin. Aion kokeilla useampia ideoita! :)

Lanttua, porkkanoita ja juuripersiljaa

Muita kokeiluja:

• punajuuri
• keltajuuri (keltainen juures, joka maistuu ihan punajuurelta)
• juuripersilja (tuoksuu täsmälleen persijalta, mutta valmistettuna maku ei niin vahva)
• palsternakka (ei ehkä ihan mun juttu)
• fenkoli

Viikon jälkeen kokeilin taas syödä perunaa, mutta en havainnut mitään ihmeellistä (onneksi!). Ehkä saattoi väsyttää ruoan jälkeen enemmän kuin yleensä, mutta saatan olla väärässäkin.

Loppujen lopuksi en jätä perunaa pois, mutta aion kyllä monipuolistaa juureksien&kasvisten käyttöä pysyvästi. Ehkä pari kertaa viikossa perunaa, pari kertaa bataattia ja pari kertaa muita juureksia. Ihan vaan maunkin takia on kiva saada vaihtelua. :)

Villiä ruokaa?

Ennen luennon alkua räpsäisty kuva.

Eilen tosiaan tuli käytyä Woimatilassa Villiä ruokaa? -luennolla, jossa asiaa tuli reilun parin tunnin aikana runsaasti. Osa olikin meikäläiselle tuttua, mutta myös ihan uuttakin asiaa ja ajateltavaa tuli.

Kiinnostuin jo viime vuoden puolella villistä ruoasta ja kirjoittelinkin siitä villiyrttien muodossa blogiini. Ajatus on kiehtova, että ravinteikasta ravintoa voisi kerätä lähiluonnosta - ilmaiseksi. En vaan ole vielä kovin perehtynyt aiheeseen, joten siksikin tämä luento kuulostikin niin kiinnostavalta. Suunnitelmissa kun on ensi kesänä paneutua villiin ruokaan paremmin. :)

Asiaa tosiaan tuli ja kirjoittelin niitä jälleen itselleni myös muistiin. Yleisesti jäi käteen mm. laajempi näkulma oikeastaan kaikkeen. En esimerkiksi ollut ikinä ennen ajatellut, että öljy on niin tärkeässä roolissa myös ruoantuotannossa. Mutta onhan asia niin kun sitä tarkemmin ajattelee. Esimerkiksi hedelmät, joita tuodaan ulkomailta, tuodaan fossiilisen polttoaineen avittamana. Kuten vaikka banaanit, tai sitrushedelmt joita tulee syötyä viikoittain.

Aloin samalla näkökulmalla kyseenalaistaa myös mm. superfoodien käyttöäni. Miksi tuoda ulkomailta vaikka gojimarjoja, kun kotometsistäkin löytyy erilaisia marjoja? Tai tuoda Perusta adaptogeenistä macaa, kun Suomesta löytyy ihan kotoperäisiäkin adaptogeenisiä kasveja? No, en nyt tyystin ole lopetamassa superfoodien käyttöä, mutta laittoi kyllä pohtimaan, vertailemaan ja kyseenalaistamaan asioita!

Mieleen jäi myös, että esimerkiksi voikukanjuuri ja nokkonen ovat melkoisen supereita takapihan kasveja. Nyt en malttaisi odottaa, että pääsen etsimään, maistelemaan ja kokeilemaan eri yrttejä ja kasveja! Toisaalta taas on hyvä, että tässä on vielä jonkin verran aikaa ennen kesää, niin ehtii tutustua aiheeseen lisää.. :)

Luennon kautta kiinnostuin myös lisää riistaruoasta. Aiemmin riistan, kuten vaikka poron tai peuran, syöminen on tuntunut minusta vastenmieliseltä ajatukselta - joskin alkanut varovaisesti kiinnostaa paleon myötä. Mutta nyt uudelleenajateltuna asia on oikeastaan päinvastoin. Ainakin itselleni on eettisesti helpompi hyväksyä, että syön esimerkiksi runsaskantaista metsäpeuraa, joka on saanut itse päättää mitä syö ja missä liikkuu, kuin kasvattaa eläimiä ruoaksi ihmisen ehdoilla. Nykyään kun tuntuu luontevalta ostaa lihaa muovipaketeissa. Ja nimenomaan vaan sitä lihaa, eikä esimerkiksi sisäelimiä ja luita. Edellämainitut ovat myös alkaneet kiinnostaa, mutta vielä en ole uskaltanut kokeilla. Tällä hetkellä erityisesti luut kiinnostavat meikäläistä, ja niistä keitetty liemi. Ehkäpä kevään mittaan uskaltaudun kokeilemaan ja maistelemaan eri juttuja. :)

Lisää juttua villiruoasta löytyy esimerkiksi luennoitsijan Heikki Ruususen blogista nimeltä Villi elo. Myös Keittiökameleontin vanhassa blogissa on ollut villiruoasta juttua Villivihannekset -tägin alta.

Onko ruudun sillä puolella muita villiruoasta kiinnostuneita? :)

Vinkki: Villiä ruokaa? @ Woimatila

Tulin pikaisesti vinkkaamaan mielenkiintoisesta luennosta! Eli tänään Porissa Woimatilassa olisi luvassa luento nimeltä Villiä ruokaa. Luennon pitäjän Heikki Ruususen sivusto Villi Elo sai meikäläinen kiinnostumaan kovasti, kannattaa tulla mukaan mikäli vaan passaa aikatauluhin. :)

"Villiruoka-asiantuntija Heikki Ruusunen kertoo villeimmät juttunsa villiin ruokaan liittyen. Terveys, puhtaus, monipuolisuus ja tietenkin herkullisuus tapetilla! Vapaaehtoinen maksu."

Eli tänään klo 15.00 Woimatilassa, osoitteessa Antinkatu 14, Pori. :)

Energiset pari päivää + vinkki

Taas saa olla kiitollinen pari päivää kestäneestä energiaboostista. :) Tosin nyt tuli rysäyksellä sillekin loppu, totaalinen väsähdys. Mutta oli taas ihanaa tuntea se sisällä kupliva virkeys, onni, positiivisus ja ilo. Se, mitä voisi joka päivä olla.

Luulenpa, että vielä on meikäläisellä aika paljonkin opeteltavaa.. Epäilen nimittäin, että väsähdyksen syynä oli ensisijaisesti liika tekeminen. Mutta kun on hyvä fiilis, on vaikea miettiä jarruttamista kun haluaa vaan antaa mennä ihanassa flow'ssa.

Eilinen päivä meni tukka putkella, eikä tämä päivä näytä jäävän paljoa heikommaksi. Eilen tuli ravattua ympäri kaupunkia asioilla ja kaupoissa, sekä suoraan sen jälkeen kaverin luokse tekemään pariksi tunniksi kuvakirjaa harjoitusyrityksen vaiheista. Siinä oli oikeastaan se päivä. :D Tänään meni aamupäivä kaupungilla, sieltä kotiin bussilla, yhdeksi kampaajalle (taa piti tunkea jotain tököttejä hiuksiin..) ja nyt iski se totaalinen väsy. Vielä pitäisi jaksaa sinne kaverille mennä, mutta saa nyt nähdä.. Ehkä huomenna.

Mutta se hyvä fiilis, se on niin mieletön. Koko keho on täynnä valoa, energiaa ja onnellisuutta. Hymyilyttää ilman syytä, melkeinpä naurattaa! Nautin täysin siemauksin pilvien läpi pilkahtavista auringon lämmittävistä säteistä ja kaikesta mistä voi vähääkään olla iloinen. :) Tuntuu, että voisi tehdä mitä vain.

Mahtifiilistä varmaan edesauttoi eilisiltainen Uskalla Innostua -tiimin järjestämä ilmainen webinaari aiheesta 10 syytä, miksi ihmiset eivät saa haluamaansa. Webinaarista sai taas uusia ajatuksia ja näkökulmia kaikkeen, ihan mahtavaa. Voin siis suositella! Tosiaan olin myös samaisen tiimin liveseminaarissakin viime vuoden puolella, siitäkin jäi kirjoittamatta. Taidanpa ottaa asian työn alle. :)

Vinkvink aiheeseen liittyen: parin viikon päästä on webinaari aiheesta paleoruokavalio! Äänessä Ilkka Koppelomäen lisäksi Helsinki Paleo -sivuston Jaakko Savolahti, jonka muuten olen tavannutkin ihan livenä. ;) Klikkailkaapa itsenne mukaan ja laittakaa päivä ja kellonaika muistiin: Tiistai 22.1.2013, klo 20-21! :)


Mutta palaillaan taas uusin postauksin, meikäläinen taitaa ottaa nyt rauhassa lopun päivää ja levätä kun keho sitä tuntuu pyytävän.. Mukavaa keskiviikon jatkoa! :)

Häivähdyksiä paremmasta

On aika huikea fiilis huomata, että kokajan ollaan menossa parempaan päin, vaikka joskus tulisikin hiukan takapakkia. Eli siis olen paranemassa! Olen hiljattain saanut siitä häivähdyksiä ja olen todella onnellinen sekä kiitollinen. :)

Ja ne paranemiseen viittaava asiat...

-Viimeisimmällä Sovijärven vastaanottokerralla verenpaineeni oli jo reilussa kuukaudessa muuttunut paremmaksi, jei! Olenkin huomannut, että enää ei pyörrytä melkein lainkaan noustessa tuolilta. Ennen piti olla kumarassa hetki kun alkoi silmissä heti nousemisen jälkeen mustua.

-Joulun aikoihin eräänä päivänä oli kummallista tajuta, että suolanhimoni oli laantunut. Mieleni ei tehnyt suolaa, ei sitten yhtä hippustakaan. Ja yleensä kun olen tottunut ripottelemaan himalajan tai kalaharin suolaa oikein olan takaa vielä lautasella olevalle ruoalle ja nauttinut täysin siemauksin. Tuo tapaus meni kylläkin ohi, ja käytän laadukasta suolaa yhä aika runsaasti.

-Välillä on päiviä, jolloin olo on energinen ja tuntuu että voisi tehdä vaikka mitä! Sitä oikein sunnittelee mitä kaikkea tekisi mieli tehdä. Näinä päivinä keskittymiskykykin on parempi. Yleensä seuraava päivä onkin ei-niin-energinen, mutta olen silti iloinen näistä yksittäisistäkin hyvistä päivistä.

-En ole pitkään aikaan muistanut millainen "entinen minä" oli, minä ala- ja yläasteella. Nyt olen saanut muistutuksia häivähdyksinä ja fiilis on huikea! Ehkä siis yksi hienoimmista kokemuksista on ollut tuntea jälleen näyttämisen halua. Yläasteella ja sitä ennen kun rakastin haasteita. Halusin suoriutua annetusta haasteesta mahdollisimman hyvin, jopa ylittää itseni. Silloin tekeminenkin on todella mielekästä kun aidosti haluaa oppia ja tehdä parhaansa. Minulle haaste tarkoitti vaikka koulussa kokeita, tai kokeillessa seinäkiipelyä päästä seinän ylös asti. Nyt joululomalla huomasinkin, että haluan palavasti osata soittaa pianoa hyvin ja oppia saksaa kunnolla, joita molempia siis olen syksystä käynyt kansalaisopiston kursseilla, mutta tällaista tunnetta ei vielä ole ollut. Tekemisen meininki on ihan eri, kun mukana on oppimisen ilo. Lisäksi toinen veljeni opetti jouluna koodaamista ja siitäkin tuli vahva tunne, tämän haluan oppia hyvin.



En ehkä ihan osannut selittää kunnolla, mutta minulle yleensä ominainen palava tahto ja halu tehdä asioita puuttui koko lukion ajan ja vielä nyt sen jälkeenkin. Ehkä siksi opsikelukin meni ennen lukiota paremmin. Juuri lukiota ennen ja lukion aikanakin tapahtui monia stressaavia asioita, joten silloin jo taidettiin olla menossa kohti tätä lisämunuaisuupumusta.. Mutta nyt olenkin hurjan kiitollinen ja tietysti myös onnellinen, kun näitä viitteitä ja häivähdyksiä paremmasta on alkanut ilmenemään. :)

Tavoitteita vuodelle 2013

Joskus aiemmin tuli tehtyä uuden vuoden lupauksia, kuten "opiskelen enemmän" tai muuta vastaavaa. Tänä vuonna lupausten tekeminen ei tuntunut omalta - en nimittäin koe varsinaisia lupauksia tarpeellisiksi, sillä haluan mennä muutenkin kohti asioita joita haluan kehittää. Chirs Kresser muuten kirjoitteli hiljattain osuvasti uuden vuoden lupauksista, tsek tsek. :)

En tosiaan tehnyt varsinaisia lupauksia, mutta mietin mitä asioita muuten haluan tämän vuoden 2013 aikana muuttaa tai saavuttaa. Eli toisin sanoen, Heidin tavoin, mietin tavoitteita. :) Haluan mennä kohti tavoitettani, mutta ei ole niin justiinsa jos sitä ei saavutakaan. Toisaalta tavoitteen saavuttaminenkin on aika häilyvä käsite, riippuu ihan asian yhteydestä.

Mutta mutta, ensinnäkin haluan päästä turhista tavaroista eroon. Iso tavaramäärä ahdistaa ja sitoo. Pidän todella paljon minimalistisuudesta, etenkin mitä tulee asuntoon. Kun siivoaan huoneeni ja löydän joka tavaralle paikan, nautin täysin siemauksin rauhoittavasta selkeydestä ja avaruudesta. Järjestys ei vaan jostain syystä pysy kauaa yllä. ;) Haluaisinkin, että lattialla ei olisi vaatteitani, kirjoja tai tarpeettomia-mutta-ei-voi-poiskaan-heittää -pikkuesineitä, tai nurkassa pahvilaatikkoa täynnä tavaraa. Haaveilen asunnosta/huoneesta, joka olisi valoisa ja avara, jossa olisi vain ja ainoastaan tarvittavat tavarat. No, siihen on vielä matkaa, mutta karsimista on hyvä tehdä pikkuhiljaa. :) Ensi syksynä kun on todennäköisesti muutto omaan kämppään, enkä pieneen opiskelija-asuntoon voi mitenkään ottaa mukaan kaikkea omaisuuttani.

Toinen tavoite taas liittyy tavaroiden hankkimiseen. Mielestäni olen asiassa hyvin harkitsevainen, pohdin useita päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia hankintojen tekemistä. Mutta tavoitteena on siis kehittää ajatusmallejani lisää. Aion jokaisen hankinnan kohdalla kysyä itseltäni, tarvitsenko tätä asiaa tai tavaraa ihan oikeasti?  Osaan kyllä harkita hiukan arvokkaampia ostoksia ja punnita vaihtoehtoja usealta kantilta. Mutta mitä tulee esimerkiksi kirppiksillä kiertelyyn, tulee helposti napattua jotain pientä kivaa mukaan "kun halvalla sai". Innostun myös herkästi jostain ja haluan saada asian tässä ja nyt. Kuitenkin usein käy niin, että kuukauden päästä jutun on jo unohtanut, eli asia ei ollut oikeasti tarpeellinen.


Muita tavoitteitani:

• miettiä ja kuunnella itseäni, mitä haluan oikeasti tehdä..
• ...ja tehdä enemmän siitä, mistä pidän (mm. valokuvaus, käsityöt)
• julkaista heti aloittamani postaukset, enkä unohtaa niitä luonnoskansioon kunnes parin kuukauden päästä ajankohtaisuus on mennyt ohi eikä postausta siksi tee mieli enää julkaista
• positiivinen elämänasenne
• meditointi, rahoittuminen ja läsnäolo
• lepo
• oppimisen ilo

Teittekö te uuden vuoden lupauksia tai asetittiko tavoitteita? :)

Laadusta ja sen tärkeydestä

Olen vasta nyt hiljattain ihan oikeasti ymmärtänyt erityisesti ravinnon laadun tärkeyden. Toki olen siitä lukenut useastakin eri paikasta (mm. Jaakko Halmetojan mainiosta tekstistä), mutta nyt olen oikeasti sisäistänyt asian kunnolla. Muissa asioissa laatu onkin jo tuttu asia, kuten vaatteissa ja esineissä. Mitä laadukkaammat materiaalit ja valmistus, sitä pitkäikäisempi tuote - näin yksinkertaistettuna. Tämä ideologiani näkyi esimerkiksi hankkiessani Excalibur -kuivurin.

Mutta niin, se ravinto.. Kun siirryin paleolle, tuntui aluksi kurjalta käyttää ruokaan enemmän rahaa kuin ennen. Ennen sitä etsi kokoajan tarjouksia tai muuten vaan halvimpia tuotteita, kuten kauppaketjujen omien merkkien karkkeja tai sipsejä - oikeasta ruoasta puhumattakaan! Kyllä sen maustakin aika usein huomasi.. Ateriaksi tuli välillä syötyä mm. mikropizza, jonka kanssa juotiin Juissi -mehua. Ihmeesti sitä muuttuu, kun nyt nuo asiat tuntuvat kovin kaukaisilta. :)

Kyllä, ruokaan menee nykyään ennemmän rahaa kuin ennen, mutta se on samalla suora panostus omaan terveyteen, sillä ruokahan on kehomme rakennusainetta. Ja eron kyllä huomaa! Olo on niin paljon parempi ilman pitkälle jalostettuja eineksiä ja teollisia elintarvikkeita. Pyrin syömään mahdollisimman puhdasta ja vähän käsiteltyä ravintoa, paleosti. Optimaalista ravintoa.

Välipalaherkku, jossa kaikki luomua. :) Omenaa (jota tosin enää nykyään en voi syödä), vadelmia, mustikoita, rusinoita ja pilkottuja mintun lehtiä. Nam! 

Ja kyllä, herkuttelen yhä, mutta karkit ovat jääneet menneisyyteen. Viimeksi taisin syödä karkkia ennen paleota, yli vuosi sitten joulukuussa (ja siitäkin kerrasta tuli huono olo). Nykyään syön makeaa paljon terveellisemmin ja laadukkaammin. Esimerkiksi raakasuklaa on kalliimpaa kuin "normisuklaa", mutta satsaus kannattaa ehdottomasti. Raakasuklaata ei edes pysty syömään kovin paljoa kerralla, joten määrästä riitää hiukan pidemmäksi ajaksi. :) Raakasuklaassa on herkullisuutensa lisäksi hurja määrä erilaisia ravintoaineita, joita keho oikeasti tarvitsee - toisin kuin normisuklaa, jossa on mm. valkoista sokeria, josta tulee vaan paha olo syömisen jälkeen. Sipsejäkin ostan yhä silloin tällöin, mutta luomuna ja välillä muistakin juureksista tehtyinä kuin perunasta. Nämä ovat toki kalliimpia, mutta paljon paremman makuisiakin!

Panostus ruokaan ei kirpaise enää yhtään niin paljon kuin ennen. Se mitä syön, menee kehoni rakennusaineiksi, ja kuka nyt ei haluaisi olla mahdollisimman hyvin rakennettu? :D Kuten sanontakin kuuluu, olet mitä syöt. Tavoitteenani on optimaalinen terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Haluan ravita kehoani mahdollisimman hyvin, antaa sille sen tarvitsemat rakennuspalikat, jotta se voisi toimia kuten se on tehty toimimaan. Koen, että oikeanlainen ravitsemus myös ennaltaehkäisee sairauksia.

Itse tehtyä raakasuklaata.

Enää en siis edes harkitse huonolaatuisia aineksia, vaan laadukkuus tuntuu oikeastaan yhtä luonnolliselta kuin paleosti syöminenkin. Voin silti kertoa, että ensimmäisen kerran ei ollut helppoa ostaa melkein 10 euroa maksavaa gojimarjapussia, kun miltei 3 euroa maksava luomurusinapakkauskin tuntui lompakossa. :D En voi kieltää, ettenkö yhä miettisi rahaa, mutta mikä olisi parempi sijoituskohde kuin oma terveys? ;) Ja toisaalta, mihin sitä rahaa pitäisi käyttää, jos ei omaan hyvinvointiin? Asun vielä kotona (mutta osallistun toki ruokakustannuksiin), en käy bilettämässä tai baareissa, elokuvissa enkä polta tupakkaa. Lisäksi ostan kaikki vaatteeni käytettyinä tai teen itse, myös korut syntyvät omin kätösin. Niinpä hyvillä mielin varaan hiukan enemmän rahaa laadukkaaseen, ravinteikkaaseen ja hyvältä maistuvaan ruokaan, sekä hemmotelen itseäni vaikkapa raakasuklaalla. :)

Enkä nyt tarkoita että jokaisen täytyisi ostaa kaikki ruokansa luomuna ja lähellä tuotettuina. Elämä on valintoja täynnä, ja jokainen tekee omat valintansa. Itse pyrin tekemään parhaat mahdolliset valinnat kaikissa tilanteissa. Joskus ei vaan ole saatavilla esimerkiksi luomupäärynöitä, ja silloin teen päätöksen tarjolla olevien tuotteiden mukaan. Enkä ole asiassa täysin ehdoton, vaan joustan myös tarpeen vaatiessa. Laatu on se mihin pyritään, kuin yleisenä ohjenuorana, eikä sitä tarvitse tulkita pilkun tarkasti. Nipottaminen tuskin tekee hyvää kenellekään, vaan rentouttakin tarvitaan. Mutta valintoja kannattanee miettiä kun seuraavan kerran tekee ostoksia. :)

Joululahja itselle

Olen haaveillut laadukkaasta blenderistä siitä asti, kun syvennyin kunnolla smoothieiden maailmaan. Pari kuukautta yli vuoden päivät olen blendaillut lähes päivittäin smoothieita Moulinexin blenderillä. Siinä ei ole ollut mitään vikaa, mutta kun kerran on saanut kokea oikealla blenderillä tehdyn samettisen smoothien tuntuman, ei voi olla vertailematta oman blenderin tuotoksiin.

Aloinkin syksyllä säästämään rahaa Vitamixiin. Päätin laittaa syrjään kaikki rahat, joita itse ansaitsen esim. kirppismyynnistä.

Kuitenkin kävi niin, että Gizmosta oli mukava tarjous. Olin siitä lukenut, mutta ajattelin Vitamixin olevan se "ainoa oikea". Lueskelin kuitenkin lisää käyttökokemuksia ja aloin yhä enemmän kallistua Gizmon kannalle. Jos Jaakko Halmetojakin sitä suosittelee, ei se ihan susikaan voi varmaan olla.. Lopulta tein päätöksen ja laitoin tilauksen menemään. :)

Ja nyt voin yksinkertaisesti sanoa olevani rakastunut. Jopa esim. vadelmien siemenet menevät ihan pieneksi. Ja koostumus, se todella on samettinen! Joka kerta. Ahh.

Lisksi käyttö on helppoa, kun painaa vaan yhtä nappulaa, niin kone käy 35 sekuntia. Se aika on tuntunut ihan riittävältä. Lisäksi löytyy myös pidempiä blendausaikoja, sekä nappula jota voi itse pitää pohjassa niin kauan kuin haluaa blendata.

Hienosti otin kuvan kun aineet oli ladattuna koneeseen, mutta lopputuloksesta en muistanutkaan ottaa kuvaa. Eiköhän sellainenkin tule vielä joskus. :)

Pari miinustakin laitteesta löytyi. Kansi ei aina pysy kunnolla paikallaan, ja lisäksi haisee ikävästi muovilta. Alussa myös kannu haisi, mutta onneksi se pesun jälkeen alkoi haihtua.

Muuten olen kyllä ollut tyytyväinen. :) Olen ihan innoissani kokeillut eri aineita ja aina saa hämmästellä kuinka sileää jälkeä tulee. Me likes!