Opiskeluista

En ole tainnut vielä pahemmin kirjoitella opiskeluistani, joten nyt asiaa siitä. :)

Hiukan "historiaa": olin ala-asteella innokas oppija. Rakastin oppia uutta ja lukea kokeisiin, pärjätä tunneilla. Yläasteella sama meno jatkui, sain luokan parhaimpia numeroita kokeista. Peruskoulun päätyttyä menin suoraan lukioon, mutta siellä opiskelu olikin huomattavasti hankalampaa: koenumerot tai kurssiarvosanat eivät pysyneet entisellään. Lukioon mahtui opiskelujen ohella myös mm. 2 vuotta oppilaskunnan hallituksessa (vuosi mediavastaavana ja vuosi puheenjohtajana), wanhojen tanssit, oma harjoitusyritys 2 vuotta, yrittäjyysopintoja ja tietenkin lopulta yo-kirjoitukset. Monenmoista on siis tullut tehytä ja välillä tuntui että tein enemmän kaikkea muuta kuin opiskelin. :D

Kolmantena vuotena, abivuotena, koitti lopulta suuret ja etukäteen pelotellut ylioppilaskirjoitukset. Kirjoituksiin luku oli omalla kohdallani todella hankalaa. Mielessäni pyöri huomattavasti enemmän omaa hyvinvointia koskevat kysymykset kuin matikan integrointi. Juuri keväällä kärsin yhä epämääräisistä, välillä pahoistakin oireista ja olin pääsemässä pikkuhiljaa selville niiden kanssa. Paljon ennemmin halusin etsiä tietoa ja ottaa selvää mikä minussa olisi mahdollisesti "vikana", kuin päntätä oppikirjoja! Kirjoitukset tuli ja meni, ja pärjäsin niissä jotenkin. Sen jälkeen minulle tuli jotenkin yllätyksenä, että kaiken päälle pitäisi vielä lukea pääsykokeisiinkin.

Ennen pääsykokeita oli pitänyt tietenkin päättää, mihin hakee. Hyvin pitkien pohdintojen jälkeen hain Helsingin ja Turun yliopistoihin biologiaa lukemaan, lisäksi Hki:n yliopiston Lahden yksikköön ympäristötieteisiin. Hakupaperit lähti myös Turun ja Hämeen ammattikorkeihin kestävän kehityksen koulutusohjelmaan, sekä Lahden muotoiluinstituuttiin valokuvauspuolelle. Jo aiemmin keväällä sain kuulla, etten päässyt ainakaan valokuvaukseen.

Avuksi biologian pääsykoelukemiseen sain sukulaisen sponssaaman etävalmennuskurssin. Vaikka siitä oli suuri apu, oli lukeminen silti melkoista räpiköintiä suoraan sanottuna. Olin niin fyysisesti kuin henkisestikin vaan todella uupunut. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, vaikka periaatteessa aihe oli yksi minua eniten kiinnostavista, biologia. Pelkkä ajatus lukemisesta oli hyvin vastenmielinen. Yliopiston pääsykokeet olivat myös huomattavasti haastavammat mitä ammattikorkean, johon ei oikein edes voinut etukäteen valmistautua.

Kävin pääsykokeissa tekemässä parhaani ja odotus alkoi. Jännitin kaikkien koulujen tuloksia, pääsisinkö minnekään? Minne muutan syksyllä? Eräänä päivänä kirjeet saapuivat. Ne olivat ohuita, mikä on huono merkki. Ja niin kävi kuten vähän ounastelinkin: en päässyt suoraan mihinkään hakemaani kouluun. Olin varasijalla.

Tulin tästä surulliseksi. Mutta sitten aloin pohtia asiaa syvemmin. Fiilikseni oli kaiken sen lukemisen jälkeen todella, todella väsynyt. Kaikki odottivat, mihin kouluun pääsen, minne muutan syksyllä, mitä alaa alan opiskelemaan. Olen aina ollut suht hyvä koulussa, joten minun oletettiin lähtevän opiskelemaan heti lukion jälkeen. Välivuodesta ei ole edes puhuttu, se ei ole ollut vaihtoehto. Salaa mieleni perukoissa olen kuitenkin miettinyt, että lepo ja tauko tekisi hyvää. En vain ole uskaltanut kuunnella noita ajatuksia, vaan olen sysännyt ne pois. Ajattelin, että kuvittelen vaan, etten jaksa. Mitä muutkin sanoisivat jos saisivat tietää?

Lopulta sain elokuussa kuulla, että pääsin Forssaan Kestävän kehityksen ohjelmaan sekä Lahteen ympäristötieteisiin. Mutta olin jo tehnyt päätökseni. Pidän välivuoden.

Nyt asian ihan lopulta varmistuttua olen äärimmäisen helpottunut. Välivuosi. Olen ymmärtänyt, ettei kannatta välittää muiden mielipiteistä pätkääkään, sillä vain itse tiedän omat rajani ja jaksamiseni. Nyt tunnen itseni ihanan vapaaksi ja stressittömäksi. Koko vuosi on edessäni, saan tehdä mitä haluan.

I'm feeling good, so good. :)